Tampereen uusi pysäköintipolitiikka, osa 1

Pitkään neuvotteluiden ja valmistelun alla ollut pysäköintipolitiikka on etenemässä päätöksentekoon – ensin tiedoksi kaupunginhallituksen suunnittelukokoukseen tulevana maanantaina ja sitten meille lautakuntaan. Tämä on ollut oman lautakuntakauteni keskeisimpiä asioita, ja olenkin paljon uhrannut asialle ajatuksia. Blogin ensimmäisessä osassa avaan vaikutuksia maankäyttöön, ja jälkimmäisessä osassa vaikutuksia lyhytaikaiseen pysäköintiin. Mielenkiintoista, eikö totta?

 

Miksi pysäköintipolitiikka on tärkeää?

Tampereen kaltaisessa kasvavassa kaupungissa maankäyttö on olennaista – kun maa on kallista, kannattaa sitä käyttää mahdollisimman paljon niihin toimintoihin, joista ihmisille on eniten hyötyä: asumiseen, palveluihin, työpaikkoihin. Nykyinen tilanteemme (ks. kuva), ei liene sellainen, joka olisi syntynyt ilman voimakasta poliittista ohjausta pysäköinnin tukemiseen. Kun pysäköintipaikkoja rakennetaan ylenmäärin, nousevat taas hankkeiden kustannukset, ja asuntoja jää rakentumatta. Tässä häviävät niin ihmiset vailla asuntoja, potentiaaliset työpaikat vailla työntekijöitä ja kaupunki vailla asukkaita.

Pysäköintiin varattu tila Tampereen kantakaupungissa (Tampere, pl. Teisko)

Pysäköintiin varattu tila Tampereen kantakaupungissa (Tampere, pl. Teisko)

Toinen olennainen asia pysäköinnissä liittyy yhdyskuntarakenteeseen yleensä. Mitä enemmän politiikalla ohjaamme pysäköintipaikkoja joka tapauksessa rakennettavan, sitä enemmän yhdyskuntarakenne tukeutuu autoiluun. Tätä on vaikea, ja kallista, joukkoliikennettä tukemalla korjata.

Kolmas osa politiikkaa on tietenkin reiluus: kuten useimmista asumiseen ja elämiseen liittyvistä palveluista, käyttäjän pitäisi maksaa kaikki kulut pysäköinnistä. Jos jokin on epäreilua, niin se, että vaikkapa autottomasti kaksiossaan asuva eläkeläinen maksaa seiniensä ja vastikkeensa hinnassa osuuden naapurin pysäköinnistä.

Uuden pysäköintipolitiikan keskeisenä ajatuksena onkin ohjata maankäyttöä aiempaa tehokkaammin, ja tässä mielestäni aika hyvin onnistutaan.

 

Uuden pysäköintipolitiikan vaikutukset

Koska dokumentti on pitkä (58 sivua), nostan esiin vain joitakin olennaisimpia kohtia. Yleisenä periaatteena säilyy jatkossakin normitus, joka markkinatalousihmistä puistattaa: tiettyä asuinneliömäärää kohti tulee rakentaa pysäköintilaa, halusivatpa asukkaat sitä tai eivät – kaupungin eri alueilla eri määriä. Maailma on kuitenkin sotkuinen, ja jos hyväksyy sotkuisen normituksen lähtökohdaksi, muuttuu mielikin heti paremmaksi. Edistystä on nimittäin tulossa:

  • Normi väljenee koko kaupungissa, joka tehostaa maankäyttöää.
    • Keskustassa normiksi tulee 1 autopaikka / 150 m2, aluekeskuksissa (kuten Hervanta ja Tesoma) 1 ap / 110 m2 ja muualla tehokkaan joukkoliikenteen alueilla 1 ap / 100 m2. Olennaista kuitenkin on, että uusien kohteiden osalta voi eri tavoin perustelluista syistä rakentaa pysäköintipaikoista vain 70 %. Käytännössä tämä lieventää normia kaikkialla huomattavasti: esimerkiksi keskustassa on mahdollisuus rakentaa vaikkapa reilun 20 kaksion talo vain kuudella autopaikalla – jos asukkaat sellaisen haluavat ostaa ja rakennusliike sellaisen haluaa rakentaa.
  • Täydennysrakentamiseen luodaan lisää kannusteita.
    • Hieman hassusti neuvotteluiden jälkeen päädyttiin siihen, että täydennysrakentamiskohteissa joustoa normeista on vain 20 %, sosiaalista asuntotuotantoa lukuunottamatta. Helpotusta asiaan kuitenkin tuo se, että alle 700 neliömetrin laajennukset ovat pysäköintipaikoista vapautettuja: jos joku taloyhtiö haluaa rakentaa ullakolleen vaikkapa 10 kaupunkiasuntoa, ei tätä varten tarvitse alkaa maata taloyhtiön pihalla kaivamaan.
  • Opiskelija-asuntojen autopaikkanormitus muuttuu olemattomaksi
    • TOAS olisi halunnut koko normin kaiketi pois, koska opiskelijoilla ei juuri autoja ole ja kustannukset halutaan pitää kurissa. Uudet normit, etenkin joustoihin yhdistettyinä, vievät kuitenkin vaatimukset aika tolkullisiin mittoihin. Esimerkiksi keskustassa, jonne muuttavalla opiskelijalla ei todellakaan tule olemaan autoa, ei uuden normituksen pohjilta tarvitse tehdä kuin pari hassua paikkaa useampaa kymmentä yksiötä kohden.
  • Yhteiskäyttöautojen olemassaolo tunnustetaan, ja niiden käyttämiseen kannustetaan
  • Pyöräpysäköintiin panostetaan
    • Rakennusjärjestyksessä pyöräpysäköintiin on jo kannustettu, tämä politiikka lähinnä jäntevöittää kehitystä. Samalla ilmassa on nyt jaloja ajatuksia rakenteellisesta pyöräpysäköinnistä, ja konkretiaa asian suhteen vielä viritellään.
  • Lopuksi: autopaikattomien talojen rakentaminen mahdollistetaan.
    • Tietenkin vain hyvällä alueella hyvien yhteyksien päässä, mutta toisaalta juuri ydinkeskustassa ihmiset tuollaista asumista haluavatkin.

 

Onko maailma näiltä osin valmis?

Ei toki, ja kompromisseja on jouduttu tekemään paljon puolin ja toisin. Siitä huolimatta linja on edistyksellinen erityisesti Suomen mittakaavassa. Kun tämä yhdistetään aiempiin muutoksiin maankäytön hinnoittelussa, on tämä kuitenkin taas hyvä askel paremman kaupungin rakentamisessa. Vielä kun saadaan nuijankopautus asialle.

FacebooktwitterredditpinterestlinkedinmailFacebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Tampere, Yhdyskuntalautakunta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *