Tampereen uusi pysäköintipolitiikka. First we take Tammela.

”People walking the streets are the lifeblood of the city”prof. Herman Knoflacher

Olin eilen viettämässä vapaapäivää ”Pysäköinti yhdyskuntasuunnittelussa”-seminaarissa, jossa pääpuhujana oli pysäköintialan grand old man Herman Knoflacher. Hyvässä seminaarissa tuli ajatuksiakin mieleen, kuten erityisesti se, miten tärkeää uuden pysäköintipolitiikan onnistuminen on.

Otetaan esimerkiksi Tammela, ja aina ajankohtainen kaupunginosan täydenynsrakentaminen. Nykyisellään Tammelan talouksista 60 prosenttia on autottomia. Osin siksi, että väestörakenteessa on poikkeuksellisen paljon nuoria ja vanhuksia, mutta osin siksi, että Tammelassa on mahdollista elää ilman autoa. Keskusta on lähellä, ja monet palvelut löytyvät Tammelastakin.*

Tammelan kaksi vaihtoehtoa

Pysäköinti vaikuttaa Tammelan täydennysrakentamiseen keskeisesti, tehtiinpä täydennysrakentaminen hyvin tai huonosti.  Kumpaankin lopputulokseen on useampi reitti, mutta huonoon tiedän ainakin yhden varman tavan: kaavoittajan määräämän tiukan pysäköintipolitiikan, joka varmistaa Tammelan muuttuvan osaksi autokaupunkia. Keskiössä on pysäköintinormi, eli määräys, jolla varmistetaan riittävät pysäköintimahdollisuudet aina kun rakennetaan tietty määrä kerrostaloa.

Nykyisellä normituksella Tammela muuttuisi lähes huomaamatta, kun parkkipaikkoja rakennettaisiin uusien talojen yhteyteen. Siinä missä Tammelan vanhempi asujaimisto ei olisi autoja omistanut, normituksella varmistettaisiin, että uudet asukkaat autoja omistaisivat.

Perinteisen pysäköintipolitiikan infrastruktuuri: kotoa lähdetään autolla eri toimintoihin. Kuva Knoflacherin artikkelista.

Tammelan täydennysrakentamisen yhteydessä uusi pysäköintipolitiikka onkin mahdollsita viedä läpi kahta eri reittiä. Ensimmäinen poliittisesti vaikea, mutta teknisesti helppo. Jälkimmäinen on taas autopuolueen kanssa toteutettuna poliittisesti helpompi, mutta teknisesti hankalampi.


1) Väljempi pysäköintinormi

Ratkaisuna tämä on aika suoraviivainen. Pysäköintinormi väljennetään tasolle (esim. 180 kem2/autopaikka), jolla uusia pysäköintipaikkoja ei tarvittaisi. Kun muistamme Tammelan asujaimiston, on tämä aivan mahdollista. Taloyhtiöille ei tulisi velvoitteita tehdä lisäpysäköintipaikkoja, mikä olisi myös taloudellisesti kannattavaa.

Lisäksi kaupunginosan parkkikenttiin kytkeytyy erikoisuus: Tammelan pysäköintipaikoista nykyisellään kohtuullinen osa on vuokrattu esimerkiksi Juhannuskylän asukkaille. Käytännössähän sillä ei ole väliä, kenen maalla auto seisoo, mutta keskimäärin autottoman kaupunginosan käyttäminen pysäköintireservaattina on kummallista. Mutta kun normi on käskenyt pysäköintipaikkoja tekemään, niin johonkin niitä on pitänyt käyttää.

Kuva pysäköintipaikkojen lisätarpeesta VTT:n raportista (pdf). Linkistä kiitos Juhanalle.

Tammelan ironiana näyttääkin olevan se, että lisäpysäköintipaikkoja tarvitaan vain tilanteessa, jossa kaupunginosan uusien asukkaiden elämäntapa eroaisi vanhasta kovin paljon. Tiukalla pysäköintipolitiikalla yritettäisiin siis korjata ilmeisesti jonkun korkeamman voiman* tekemää virhettä siitä, että Tammelaan on muuttanut vähäautoista väkeä.

Olen varma, että tästä saadaan vielä vääntää. Tampereen nykyiset parkkinormit liikkuvat vähäautoisimmillaan luokassa 125 kem2 / autopaikka, jolloin löysempien parkkipaikkanormien ajaminen on merkittävä muutos. Siksikin asiasta jauhan, koittakaa kestää.

2) Pysäköinti parkkilaitoksiin


Toinen, poliittisesti osin helpompi, vaihtoehtomme lähtee myös Knoflacherin ajatuksista: autoa ei tarvitse niin usein, jos se ei ole näkyvillä. Tässä mallissa rakennusvaiheessa pysäköintiyhtiöt varaisivat asuntojen aiheuttamaan ”pysäköintirasitukseen” vastaavat paikat parkkitalosta.

Rakenteellinen pysäköinti tulee kalliimmaksi (rakentajalle, ei yhteiskunnalle), mutta samalla mahdollistuisi ns. sosiaalinen muutos: kun matka pysäköintitaloon olisi yhtä pitkä kuin joukkoliikenteen pysäkille, olisi auto helpompi jättää myös talliin. Tähän suuntaanhan Tampereella ollaan liikkumassa, mutta vielä kovin varovaisin askelin.

Elävämmän kaupungin vaihtoehto: asumista, töitä ja vapaa-aiaka voidaan viettää lähelläkin, ja kauemmas lähdetään joko autolla tai joukkoliikenteellä.

3) Uusi pysäköintipolitiikka: molemmat yhdessä

Toinen vaihtoehto ajatella asiaa on yhdistää kaksi edellistä: tehdään vähän pysäköintipaikkoja, ja nekin maan alle tai pysäköintitaloihin.

Tästäkin huolimatta suhtaudun hieman skeptisesti Tammelan toriparkkiin: kuten VTT:n tutkimuskin osoittaa, ei sitä riittävällä normituksella tarvittaisi. Jos sillä voitaisiin kuitenkin poistaa maanpäälliset paikat hyvin vähiin, kannattaisi asiaa ehkä ajatella. Sillä vain harva asia kaupunkitilassa on yhtä tarpeeton, kuin auto jolla ei ajeta, tai asfalttiruutu, joka odottaa.



*) Kukin voi ajatella korkeaksi voimaksi vähän mitä tahansa. Itse ajattelen asumisen yhteydessä sitä ihmisten halujen ja maksukyvyn yhdistelmää, jota kutsutaan myös markkinavoimiksi.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Uncategorized.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *