Kirjoitus on kymmenes osa vaaliohjelmasarjaani
Sote-uudistusta yritettiin nykyisen hallituskauden aikana tehdä niin vimmalla, voimalla kuin lopulta epätoivollakin. Vaikka poliittinen päätöksentekojärjestelmämme ei tähän lopulta kyennytkään, ei tarve uudistukseen ole kadonnut mihinkään. Olipa tuleva hallituspohja millainen tahansa, tulee sen pystyä turvaamaan peruspalvelut tilanteessa, jossa väestö on nopeasti vanhentumassa.
Toistaiseksi sote-uudistuksessa on keskitytty palveluiden järjestämistahoon ja niiden lukumäärään. Monelta osin keskustelu on valtapoliittista: Suomen kokoisessa maassa ei välttämättä tarvittaisi kovin montaa organisaatiota viisimiljoonaisen kansan terveyspalvelujen hoitamiseen – selviäthän monet miljoonakaupungitkin pienemmillä järjestelyillä. Poliittisesti mahdollisimmalta näyttää kuitenkin maakuntamalli, jonka kanssa pystyisimme varmaan elämään aivan hyvin.
Maakuntatasollekin olisi mahdollista luoda myös kilpailua julkisten ja yksityisten tuottajien välille. Kilpailu ei kuitenkaan itsessään ole kaikkein olennaisinta – vielä olennaisempia ovat kannustimet.
Miksi kannustimet ovat tärkeitä?
Ihmiset pyrkivät pääsemään usein elämässään eteenpäin joko helpommalla tai halvemmalla, ainakin omasta näkökulmastaan. Tämän takia sote-ratkaisun uudistamisessa tulee ottaa erityisesti huomioon rahoituksen kannustimet, jotka voivat ohjata joko hyvään tai huonoon ratkaisuun. Nykyisessä monen erillisen rahoittajan mallissamme kannustimet eivät toimi, vaan ne luovat lisäkuluja. Esimerkkejä on monia: siinä missä kunta maksaa terveyskeskusten ylläpidon ja erikoissairaanhoidon, maksaa Kela matkakorvaukset ja sairauspäivärahat. Näin ollen vaikkapa mökin mummon matkat eivät tule kunnalle kalliiksi, kun taksimatkat terveyskeskukseen maksaa kuitenkin Kela.
Samalla tavoin nykyinen ”kilpailu” yksityisen ja julkisen välillä mahdollistaa tuhlauksen vääränlaisten kannustinten takia. On täysin mahdollista, vaikkakin vaikea osoittaa, että yksityislääkäri voi omia kustannuksia karsiessaan lähettää potilaan erikoissairaanhoitoon julkista puolta matalammalla kynnyksellä.
Sote-uudistuksen yhteydessä onkin hallinnon lisäksi pitääkin myös yksinkertaistaa rahoitusta. Yksittäisen maksajatahon ei pidä antaa säästää toisen tahon, tai potilaan terveydentilan, kustannuksella. Näinpä sille tärkeimmällekin, eli kansalaiselle, asiat tulevat paremmiksi kun osaoptimointi vähenee.