Sote, demokratia ja maakuntamalli

Kirjoitin vastineen Kimmo Sasin sote-vieraskynään, joka ihan hyvin kuvaili kaatuneen mallin ongelmia

John Vachon: Typhoid inoculation

John Vachon: Typhoid inoculation

Kimmo Sasin (kok.) kuvaili vieraskynässään hyvin perusteltuja syitä,
miksi sote-uudistus ei voinut esitetyssä mallissaan edetä. Vaikka
hallinnollinen malli kaatui, ei uudistuksen tarve ei. Tämän takia
asiassa tuleekin edetä rivakasti maakuntiin pohjautuvan sote-mallin
pohjalta.

Samalla tulee erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että
perustuslain kanssa ei jouduta uudelleen ongelmiin: selvin ratkaisu
ovat suorat vaalit maakuntatasolle sekä maakunnallinen verotusoikeus.

Kritiikin esittäjiäkin kuitenkin on – sillä valtaa jaetaan uudelleen
paitsi poliitikkojen, myös viranhaltijoiden kesken. Esimerkiksi PSHP:n
virkamiesjohto (AL 21.2.) esitti huolensa, että uusi verottava taso
nostaisi myös veroastetta. Perustetta tälle on vaikea nähdä. Eihän
näin ole käynyt Ruotsissakaan, jossa vastaava uudistus on jo tehty.
Sen sijaan aidosti demokraattinen päätöksenteko maakuntatasolla olisi
omiaan vähentämään virkamiesten valtaa – ja osaltaan suitsimaan
kustannuksia, kun veronkorotuksista oltaisiin suoraan vastuussa
äänestäjille.

Valtasuhteita on tarkasteltava maakunnan yläpuolellakin.
Maakuntamallin luomisen yhteydessä on syytä sopia, että valtio hoitaa
erikoissairaanhoidon valtakunnallisesta ohjauksesta, jotta
vältyttäisiin keskussairaaloiden kilpavarustelulta. Tällainen
valtio-ohjaus ei olisi kunnallisen itsehallinnon vastaista, sillä mitä
maakunnallisille sote-alueille ei ole koskaan annettu, ei sitä voida
myöskään ottaa pois.

Hallintomallin ohella on lisäksi pidettävä huolta vielä kahdesta
asiasta: kannustavuudesta ja tasapuolisuudesta. Kustannuskilpailua on
mahdollista saada aikaan esimerkiksi yksityisten toimijoiden
palveluita hankkimalla julkisen tuotannon oheen. Tämä on saatava
aikaan sote-piirien sisällä, ja niiden kustannustasoa keskenään
vertailemalla.

Reiluuden kannalta sote-mallin hallinnollinen järjestäminen on vasta
alku: terveydenhuollon rahoitusmallin uudistamista tulee jatkaa myös
siten, että yhteisillä rahoilla tuotetaan yhteisiä palveluita.
Nykyiset eriytyneet terveydenhuoltojärjestelmät tarjoavat osin
kohtuuttomankin hyvää palvelua meille muutenkin vaativille
työterveyshuollon asiakkaille. Samaan aikaan  vaikkapa lasten ja
vanhusten kunnallisen terveydenhuollon laatutason valvonta on jäänyt
lapsipuolen asemaan.

FacebooktwitterredditpinterestlinkedinmailFacebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
Uncategorized.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *