Tampereen raitiotie hyväksyttiin, ja omat mietteeni vaiheista ratikan hyväksymiseen löytyy Vihreän langan sivuilta. Nyt on jo aika katsoa eteenpäin, ja siihen mitä uutta ratikka voi tuoda maankäyttöön.
Yleiskaavan ajasta ja merkityksestä
Samoin kuin Helsingissä, myös Tampereella yleiskaava tulee olemaan merkittävin maankäyttöä ohjaava väline. Jatkossa yleiskaava on tarkoitus uudistaa valtuustokausittain, eli neljän vuoden välein. Maankäytön politiikan kannalta yleiskaavan voi ajatella myös ohjaavan asemakaavoitusohjelmaa, jonka kautta varsinaisesti päätetään, mitä missäkin vaiheessa kaavoitetaan.
Tampereen kannalta nämä askelmerkit, ja askelmerkkien järjestys, on oikeastaan kaikkein olennaisinta. Kaavoituksen toteutumisen näkökulmasta nelivuotinen valtuustokausi on lopulta lyhyt aika, ja seuraavien vuosien kehitystä varten on olennaista, että rakennetaan juuri oikeille alueille.
Ratikan merkitys
Ratikkapäätös helpottaa yleiskaavan yleisiä ajatuksia: kun ajatuksena on tehdä historiallinen käännös yhdyskuntarakenteen hajauttamisesta pitkin maita mantuja, voi ratikkareitin keskeisiin ydinkohtiin kaavoittaa selvästi lisää niin asumista, kaupallisia palveluita kuin työpaikkojakin. Rakentamisen sisältöön ei oteta niin paljoa kantaa: kartassa punaisella väritetyt alueet ovat keskustatoimintojen aluetta, joilla rakentamisen periaatteita säädellään kyllä tiukastikin (esimerkiksi pintapysäköintiä ei keskusta-alueilla hyväksytä), mutta itse rakentamisen sisältö saa määräytyä vapaammin. Samalla tavalla asuinalueilla ei ohjata juuri tietyntyyppiseen rakentamiseen, kuten pien- tai kerrostaloihin vaan asiat ratkaistaan asemakaavassa.
Ratikan mahdollistamassa asutuksesa on pari etua, joista ensimmäinen liittyy tuleviin tamperelaisiin: ensinnäkin, kun yleiskaavoituksella mahdollistetaan urbanisoituva rakentaminen ratikkareitin varrelle, voidaan paremmin varmistua siitä, että tehdyt asunnot vastaavat kysyntään. Tampereellehan kansallinen muuttoliike suuntautuu vain silloin, kun tehdään ihmisten haluamia asuntoja – Helsinkiin väki muuttaa joka tapauksessa jos sattuvat jonkinlaisen katon päänsä päälle saamaan.
Toisaalta ratikkareitin varrelle kaavoittaminen parantaa tulevien sukupolvien mahdollisuuksia muuten: kun koskemattomat metsäalueet ja muut laajemmat villit vyöhykkeet jäävät enimmiltä osin koskematta, säästämme näitä alueita paitsi nykyhetken käyttöön, myös tulevien sukupolvien virkistykselle ja ennen kaikkea luonnolle itselleen. Ihmisasutuksen raivaaminen koskemattomaan metsään ei ole mikään hyve, vaikka kansallisista sankaritaruistamme voisi toisinkin päätellä.
Miten uutta kaupunkia pitäisi tehdä?
Uuden kaupungin varsinainen tekeminen on tietenkin tarkemman asemakaavoituksen asia, mutta ratikka ja yleiskaava antavat välineitä tähänkin. Esimerkiksi Kalevassa, nykyisen Hippos-talon ja ABC:n kulmilla (kuva alla) nykyinen liikenneympäristö on mahdollista muuttaa asumis- ja palveluympäristöksi. Kantakaupungin raja levittäytyy laajemalle, ja nykyisille asukkaille syntyy liikennemelun tilalle elävää kaupunkiympäristöä.
Yleiskaavan välineillä on mahdollista tehdä selvityksiä alueista, joista alla oleva kuva Kalevan kannesta on yksi esimerkki. Näitä tarvitaan, sillä selvityksistä voidaan rakentaa asemakaavoja ja muutoksia, joita taas seuraavalla valtuustokaudella saadaan alulle ja tehdyksikin. Sitten taas seuraavan yleiskaavan tullen voidaan urbanisoitumiskehitystä jatkaa – kunhan ensin saadaan hyviä kokemuksia, joita hyödyntää jatkossa.
