Kirjoitus on kuudes osa vaaliohjelmasarjaani

Kun ajattelen kaupunkia ja sen elinvoimaa, ajattelen aika usein markkinoita. Tähän on taustansa. Olen osakkaana tietoliikennealan yrityksessä, joka myy tuotettaan oikeastaan kaikkiin maihiin. Minkäänlaista “edunvalvontaa” meidän ei ole mahdollista harjoittaa: on vain tuote, asiakkaat ja me. Markkinat hoitavat, ja me pärjäämme jos osaamme asiamme.

Ainakin omalle sukupolvelleni tämä lienee luonteva tapa suhtautua asioihin: kun pelikenttä on aika tasainen, hyvät ideat sekä tuotteet selviytyvät. iPhone-vallankumous tapahtui Suomessa samalla tavoin kuin muuallakin.

Hämeenkatu. Photo by Cemre
Hämeenkatu. Photo by Cemre

 

Kaupunki, markkinat ja lobbaaminen

Aiemmassa blogissani käsittelin sitä, miksi kaupungit kasvavat. Kun kaupunki kasvaa, muuttaa sinne asumaan hyvin erilaisia ihmisiä, joiden mukana muuttaa vaihteleva joukko haluja, tarpeita ja osaamista.

Ihmisten myötä kaupunkiin syntyvät uudenlaiset markkinat: kaikenlaista sellaista, mitä pienempiin paikkoihin ei pienemmän kysynnän takia kannattaisi tehdä. Näitä voidaan kutsua esimerkiksi kasautumishyödyiksi (engl. amenities), jotka parantavat ihmisten elämänlaatua ja talouden toimintaa.

Samalla markkinat karsivat huonommat ideat. Kun ihmiset voivat itse äänestää jaloillaan, vähentyy niin mielivalta kuin pienen piirin lobbaaminen. Esimerkin jälkimmäisestä antaa Elina Lepomäki blogissaan pienempien kuntien kaavoituksesta:

“Yleisenä huolena oli turhautuminen keskusliikkeiden valta-asemaan. Usealla paikkakunnalla ratkaisevat virkamiehet olivat päätyneet tulkinnanvaraisissa tilanteissa säännönmukaisesti ratkaisuun, joka hyödytti vakiintuneita ketjuja. “

Tampereen kaltaisen suurehkon kaupungin asioita ei voi hoitaa näin alkuunkaan. Yritystä eräillä olisi. On ollut havaittavissa, että etenkin elinkeinoelämän etujärjestöt tai yrittäjäjärjestöt haluaisivat pitää asiat mahdollisimman vahvasti ennallaan: maksavathan heidän jäsenmaksunsa nykyiset yrittäjät tulevien sijaan.

 

Mitä tulisi sitten tehdä?

Tampereella meidän tulisi keskittyä pelikentän luomiseen toimiville markkinoille: pyrkimyksenä tulee olla käyttää katutilaa ja kiinteistöjä fiksusti – niin, että ihmiset pääsevät keskustaan asumaan, olemaan ja ainakin toisinaan myös kuluttamaan.

Valtiolle ja eduskunnalle tilaus kaupungeilta onkin yksinkertainen. Tarvitsemme osuutemme niistä valtionkin investointirahoista, joilla kaupunkia olisi mahdollista tehdä. Tämä edellyttää vain reilua vertailua: kuljetettua ihmistä kohti rahat saadaan tehokkaimmin takaisin maanpäällisillä raiteilla ja pyöräteillä. lisäksi lakien tulee mahdollista kaupungin rakentaminen: kortteli voi olla yhtä aikaaa tiivis sekä viihtyisä* ja katutilaa tulee ohjata takaisin muille kulkumuodoille ja oleskelulle autojen sijaan.

 

*) Mm. Mikko Särelällä on tähän hyviä ehdotuksia.