Ilmasto-ohjausta Tampereen omistajapolitiikkaan: lämpöpumput ja geolämpö

Tampereen Sähkölaitos on eräs merkittävimmistä kaupungin yhtiöistä. On vähän harmillista, että yhtiöön liittyvä keskustelu pyörii turhan usein yhtiön myynnin tai säilyttämisen ympärillä. Toistaiseksi Sähkölaitos kuitenkin on merkittävä toimija, joka tuottaa niin kaukolämpöä kuin sähköäkin tamperelaisten tarpeisiin, sivutuotteena syntyvää sähköä tosin yhä vähenevissä määrin. Sähkölaitoksen toiminnalla on kuitenkin erityisesti kaukolämmön suhteen jatkossakin merkittäviä ympäristövaikutuksia, ja kaupungin omistajaohjauksella näihin voihin vaikuttaa.

Sähkön tuotanto 2013-2015. Sähkölaitoksen kuva.

 

Kaukolämmön tuotanto 2013-2015. Sähkölaitoksen kuva.

Samaan aikaan Sähkölaitoksen toimintaan vaikuttaa valtion ohjauskeinot, kuten energiantuotannon ja -kulutuksen verotus. Tämä on ensisijainen keino siihen, mihin Sähkölaitoksen tulisi investoida, jotta köyttä vedetään samaan suuntaan. On ilmeistä, että nykyisen ilmastonmuutoksen (sekä veropolitiikan) oloissa fossiilisista polttoaineista tulee päästä energiantuotannossa eroon: hakkeella tuotannon kaukolämmön polttoainekustannukset ovat samaa luokkaa kuin maakasun pelkät verot. Verotukseltaan kohtuullisen edullinen turve on myös (onneksi) poliittiselta hyväksyttävyydeltään niin epävakaa sijoitus, että siihen vastuullinen toimija ei juuri investoi.

 

Lämpöpumppuja vai geotermista energiaa?

Ilmastonmuutoksen kannalta puun polttaminen ei riitä kuitenkaan ratkaisuksi. Vaihtoehdoiksi kannattaa erityisesti nostaa lämpöpumput sekä geolämpö.

Näistä lämpöpumput ovat yleisiä kodeissa, mutta kaukolämmössä ongelmallisempia: koteihin riittävät matalammat lämpötilat niin asunnon kuin käyttöveden lämmittämiseen, mutta kaukolämmössä voidaan tarvita enimmillään 120-asteista vettä kovimpien pakkasten aikoina. Tällöin laitteistosta tulee kotien lämpöpumppuja kalliimpi. Lisäksi teollisen mittakaavan lämpöpumppu vaatii hyvän lämmönlähteen, kuten jätevedenpuhdistamolta poistuvan päästöveden.

Tässä Tampereella onkin mahdollisuus tehdä tulevaisuusinvestointi, jota on alustavasti aiemmin kartoitettukin: tulevan Sulkavuoren keskusjätevedenpuhdistamon yhteyteen toteutettava lämpöpumppu voisi olla erinomainen päästöttömän energian lähde. Halpa se ei välttämättä olisi, mutta vakavasti otettavan ilmastopolitiikan oloissa investointi voisi hyvinkin olla kannattava.

Toinen vaihtoehto on geolämpölaitos, joka edellyttää syvän kaivon poraamista suomalaiseen kallioperään. Esimerkiksi Otaniemessä geolämpölaitosta on alettu porata energiayhtiö St1:n toimesta, mutta toistaiseksi projektissa on vielä ollut haasteita. Tampereella tulisi kuitenkin harkita vastaavaa projektia: onnistuessaan geolämpö voisi mullistaa kaukolämmön tuotannon niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla. Sähkölaitos voisi kantaa osan R&D-toimintaan kuuluvasta riskistä, mutta valtio tai EU olisi projektissa myös luonteva kumppani. Tässäkin palkinto olisi suuri: päästötön energianlähde ja puunpolton vähentäminen.

Geolämpölaitoksen toimintaperiaate. Kuva: St1.

 

Lopuksi: Kaikki keinot käyttööön

Näiden ohella energiansäästö on ilmeinen, ja kannatettava ratkaisu, johon voidaan sitoutua niin valistuksen kuin kannustimien voimin. Jos valtio lisää verotuksella ohjausvaikutuksia, tulevat kaikki edellä mainitut entistä kannattavammiksi.

On joka tapauksessa välttämätöntä, että kysynnän vähentämisen ohella meidän tulee kuitenkin ohjata myös tuotantoa päästöttömään suuntaan: asialla on kiire, ja Tampereella on kaikki mahdollisuudet toimia asiassa vastuullisesti eturintamassa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
energia, omistajaohjaus, Tampere.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *