Ajattelin vuoden 2019 loppuun kirjoitella lyhyen tilinpäätöksen Tampereen kuntapolitiikasta. Näkökulmat ja tulkinnat ovat omiani. Ensimmäinen osio koskettelee Tamperetta yleensä ja toinen omaa palvelualuettani erityisesti. Huomenna sarja jatkuu näkymillä vuoteen 2020.
Tampere 2019 – kasvavan kaupungin kipuilut ja onnistumiset
Marraskuun 2019 tilastojen valossa olemme pääsemässä vuonna 2019 jälleen reilun 3000 asukkaan kasvuun – ehkäpä hieman hitaampaan kuin huippuvuosina 2017 ja 2018. Samaan aikaan taloustilanteemme on ollut edelleenkin suhteellisen vaikea – koko vuoden alijäämäennuste on tällä hetkellä noin 46 miljoonaa euroa negatiivinen, kun erityisesti sote-menot ovat kasvaneet ennustettua voimakkaammin. Tässä Tampere ei ole poikkeus Suomen kuntakentässä, vaan taloushuolien tuska on jaettu. Meillä kasvu vain asettaa omat paineensa siihen, että rahoituspohjasta on pidettävä huoli – investointeja kun tarvitaan tulevinakin vuosina paljon.
Poliittisen päätöksenteon kannalta merkittävin asia tätä taustaa vasten oli keskustelu veronkorotuksesta. Vuonna 2020 talouden tulee olla pormestariohjelmassa sovitun mukaisesti tasapainossa. Itseäni yllätti lopulta eniten se, että kokoomus lopulta lähti 0,5 prosenttiyksikön kuntaveron korotukseen mukaan. Vielä kaupunginhallituksessa heidän ryhmänsähän äänesti silloin esitettyä 0,75 prosenttiyksikön veronkorotusta vastaan.
Odotin silloin jonkinlaista julkisuusrynnäkköä ja vaihtoehtoista budjettia, millä esimerkiksi 0,5 prosenttiyksikön verran veronkorotusta olisi saatu säästöillä kasaan – rahassa tämä olisi tarkoittanut noin 20 miljoonaa euroa. Koska soten lakisääteisistä menoista ei oikein voi merkittävästi säästää, tämä olisi toki edellyttänyt todennäköisesti puuttumista niin perusopetuksen luokkakokoihin, päivähoidon ryhmäkokoihin kuin moniin avustuksiin. Tätä taustaa vasten ei yllätä, että puheista huolimatta sopu veronkorotuksesta oli kuitenkin helpompaa. Tervehdinkin itse tätä kokoomuksen sosiaaliliberaalin linjan voittoa ilolla – kaupungissa kaivataan lopulta laajaa yhteistyötä, vaikka se veronmaksua tarkoittaisikin.
Talousarvion yhteydessä koalitiosta irtautuivat perussuomalaiset ja Tampereen puolesta (TaPu), joita ei oikein jää kaipaamaan. Toisaalta heidän panoksensa koalition päätöksentekoon on ollut koko kauden sen verran ohut, että merkittävää eroa politiikantekoon ei liene näköpiirissä.
Kaupunkipolitiikan osalta vuosi 2019 oli jälleen vahva: hyvän esimerkin tästä antaa Hatanpään raitiotiepiston hyväksyminen, joka on noussut kauden aikana poliittiseen päätöksentekoon. Valtuusto oli lopulta päätöksenteossaan suhteellisen yksimielinen, ja näin keskustamme autopainotus pienenee entisestään. Samaan aikaan kaavoitus keskittyy jatkossakin entistä enemmän joukkoliikenneyhteyksien ääreen – joulukuussa hyväksytyn kaavoitusohjelman perusteella jopa yli 90-prosenttisesti, mikä on vihreidenkin pitkäaikainen tavoite.
Itse näkisin, että vaikka parannettavaa vielä onkin, Tampere on jollain tasolla pysyvästi siirtynyt kestävän kaupunkikehityksen suuntaan. Tekemistä tietenkin vaikkapa kunnianhimoisen ilmastopolitiikan toteuttamisen osalta vielä on, mutta siitä enemmän vuoden 2020 suuntaviivojen yhteydessä.
Elinvoiman ja kilpailukyvyn palvelualue – keskustan kehittämistä ja työllisyyspolitiikkaa
Hyppäsin syyskuun puolivälissä liikkuvaan junaan kun aloitin elinvoiman ja kilpailukyvyn palvelualueen apulaispormestarina. Lyhyesti sanottuna olen ollut äärimmäisen innostunut, ja organisaatio on ottanut minut mukavasti vastaan.
En ehkä voi vuoden 2019 onnistumisista ottaa omaan piikkiini kovinkaan paljoa, mutta nostanpa silti palvelualueeltamme joitakin keskeisiä onnistumisia vuodelta 2019, jolta pohjalta on hyvä lähteä vuoteen 2020:
- Työllisyyden kuntakokeilusta saatiin päätös, ja toteutus voi alkaa kesällä 2020. Tässä ovat työllisyyspalveluiden joukot tehneet suuret työn, ja kokeilun avulla ennen kaikkea vaikeasti työllistyvien polkua kohti avoimia työmarkkinotia sadaan helpotettua.
- Keskustan kehittämishankkeessa saatiin hyväksyntä eri osapuolien hyväksyntä asemakeskuksen yleissuunnitelmalle (myös kaupunginhallituksessa joulukuussa) ja Viinikanlahden alueen ideakilpailu on hyvässä vauhdissa. Nämä ovat keskeisiä kohtia, kun luomme kestävää kaupunkia.
- Valtionrahoituksesta johtunut vaikea tilanne ammatillisen opetuksen resurssoinnissa vakiintui, ja vuoteen 2020 voidaan lähteä opetuksen kannalta helpommissa merkeissä
- Asuntopolitiikassa on pystytty vastaamaan megatrendiin, jossa vuokra-asumisen kysyntä kasvaa. Tampereella vuokra-asumisen kustannuskehitys on ollut muihin kaupunkeihin verrattuna kohtuullista. Erityisesti loppuvuonna tontinluovutuksia niin opiskelija-asumiseen kuin kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon saatiin toteutettua hyviltä sijainneilta eri puolilta kaupunkia.
- Kulttuuripääkaupunkihankkeen hakukirjan kirjoittaminen etenee – ja keräsipä hanke ympäri Tamperetta sekä maakuntaa satoja ideoita kulttuuritapahtumiksi. Väki on lähtenyt voimakkaasti liikkeelle, ja ottanut hanketta omakseen.
Huomenna on vuorossa katsaus vuoteen 2020. Tämänkin vuoden kokemukset kuitenkin osoittavat, että tätä kaupunkia on hyvä tehdä. Vaikka poliitikassa aina välillä vähän kalpoja kalistellaan, asiat kuitenkin etenevät.