Voiko Haavisto voittaa? Ehkä voikin

Presidentinvaalit ovat suomalaisille poliittisesti vähän samanlainen ilmiö kuin joulukirkko uskonnollisesti. Suurin osa vuodesta menee asiaa ajattelematta, ja osallistumaan rynnätään lähinnä silloin kun on tehty varmaksi että asia on siistitty kaikista sisällöistä. Presidenttiehdokkaat puhumassa syrjäytymisestä vastaa vähän samaa kuin lasten seimikuvaelma saarnan tilalla.

Mutta arvoista puhuminenkin on tärkeää, ja ohutkin poliittinen keskustelu nostaa asioita ainakin hetkeksi pöydälle – vieläpä niin että asialistaa ei ehkä kovin paljoa määrittele eurooppalaisittain polttavat tilanteet vaan kansalliset tarpeet.

Eli silläkin on väliä, kuka voittaa. IS tarjoili eilen gallup-luvut, joissa Haaviston kannatus oli 35 prosenttia Niinistön 65 prosenttia vastaan heillä, jotka kantansa ilmoittivat. 25 % ei tiennyt tai halunnut kertoa ja 6 prosenttia ei aikonut äänestää.

Ylellä on tänään vaalikeskustelu, jota ennen kuvittelisin tarjottavan uudet luvut. Näiden pitäisi jo kertoa selvempää suuntaa ylöspäin, jotta realistista toivoa Haavistolla olisi. Kun suunta on ollut ennakkoäänestyksestä vaalipäivään, ja vaalipäivästä eteenpäin ylöspäin, on tähän hyvät mahdollisuudet. Joka tapauksessa vuonna 2006 Niinistö sai ennakkoäänistä 46 % ja varsinaisen vaalipäivän äänistä 50 %. Näin on luultavissa että jos vaalit olisi järjestetty vähän myöhemmin, olisi Niinistö saattanut voittaakin. Toisaalta asia ei ole niin yksinkertainen, koska asiastaan varmemmat menevät usein äänestämään heti kun on mahdollista.

Joka tapauksessa, jos ennakkoäänestyksen lopussa gallupit eivät näytä Haavistolle jotain 45 prosentin kannatusta, on loppunousun tekeminen aika vaikeaa. Kampanjaa tuleekin tehdä nyt, ja niin sitä näytetään tehtävän.

Mistä Haaviston voitto tulisi?

Tämä on se osuus, jossa politiikan kommentaattorit mutuilevat, ja jonka pohjalta kampanjasuunnitelmia tehdään. Ainakin nyt on selvää, että Väyrysen ääniä kannattaa metsästää joka tapauksessa – niitä on paljon. Lisäksi, jos ihmiset ovat innostuneet Väyrysen paluusta, on heidät mahdollista saada innostumaan uudelleen muustakin.

Ensimmäisen kierroksen perusteella Väyrys-äänien liikkuvuudesta ei voi kuitenkaan päätellä mitään: kaikki jotka ovat voineet kuvitella äänestävänsä Väyrystä parhaana vaihtoehtona, ovat häntä äänestäneet. Ensimmäiseltä kierrokselta kannattaakin katsoa muita asioita, kuten sitä, miten häntäpään ehdokkaiden äänet ovat jakautuneet eri äänestysalueilla. Itse olen tutkinut Tampereen dataa, kun siitä pystyy jotenkin edes arvioimaan kummallisuudet pois ihan otsallaankin.

Ensinnä kannattaa katsoa sitä, miten eri ehdokkaiden äänet suhtautuvat heidän puolueidensa äänimääriin. Kuvassa on siis kuvattuna ehdokkaiden ääniosuuksien suhde verrattuna eduskuntavaalien ääniin. Aleksanterin koulu ei ole ehdokas tai puolue, vaan virhe kuvassa.

Kolmen kärjen (Niinistö, Haavisto, Väyrynen) äänet ovat jokaisella äänestysalueella korkeammat kuin oman puolueen luvut viime eduskuntavaaleissa, ja Arhinmäen yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta kaikkien muiden ehdokkaiden äänet ovat matalammalla kuin eduskuntavaaleissa. Joka ikisellä äänestysalueella Ikurista Teiskoon on siis tapahtunut puolueiden välillä äänien valuntaa hännänhuippujen perinteisestä puoluekannatuksesta kärkiehdokkaille.

Haavistolla muuten on vähintään tuplat vihreiden kannatukseen nähden oikeastaan joka alueella. Ikurissa ja Tesomajärven koululla (ne ovat nuo huiput tuossa kuvassa) on tapahtunut jotain kummallista – äänestysalueet sinällään ovat pysyneet vaalien välillä samana.

Ja miten nämä ovat menneet? Tähän ei ole mitään kovin kaunista piirrettäväksi, vaan joudumme turvautumaan tilastoihin. Tässä tapauksessa hyödyllisintä lienee mitata sitä muutosta, joka on ehdokkaan kannatuksen ja hänen edustamansa puolueen eduskuntavaalikannatuksen välillä. Tätä voi sitten verrata voittaneiden ehdokkaiden saavuttamaan kannatukseen eri alueilla, ja katsoa syntyykö tästä jonkinlainen äänestysalueita yhdistävä trendi, joka olisi tässä tapauksessa ehdokkaiden kannatusta yhdistävä korrelaatio.

Jos ääniä on valunut puolueelta toiselle (tai puolueen ehdokkaan takaa toiselle ehdokkaalle), tulisi ehdokkaiden kannatuksen muutoksen korrelaation olla negatiivinen. Lisäksi näin pienellä otoksella tilastollinen merkittävyys edellyttää merkittävää korrelaatiota. (disclaimer, en ole tilastotieteilijä, vaan lukunsa jo vuosia sitten lopettanut tuotantotalouden DI, joten virheiden havannointi on tervetullutta).

Niinistöllä ja Soinilla on vahva vastakkainen korrelaatio (-0,83), eli siellä missä Niinistö on menestynyt, on Soini suhteellisesti hävinnyt enemmän. Soinin äänestäjät, tai ainakin perussuomalaisten liepeillä ollut väki, on livahtanut aika tiukasti Niinistön taakse. Samalla tavalla on käynyt myös Niinistön ja Lipposen (-0,71) välillä. Muita voittoja Niinistö ei luotettavasti oikein ole kirjannutkaan.

Väyrynen sai voittonsa myös jossain määrin Soinilta (-0,36, tilastollisesti ei ehkä niin merkitsevä) kuin myös yllättävän vahvasti Lipposelta (-0,69). Tästä voi sitten arvuutella, että mistä asiassa olisi kyse. Toisaalta kannattaa huomata, että Väyrynen käytännössä vain palautti Tampereellakin keskustan kannatuksen tasolleen eduskuntavaalien romahduksen tasolta, joka lienee merkittävin tekijä hänen kohdallaan.

Haavisto näyttää saaneen voittonsa vasemmistoliiton kannattajien livutessa Pekan taakse (korrelaatio -0,69). Erikoista on sen sijaan se, että Lipposen ja Haaviston välillä ei näytä mitään kummempaa valuntaa olevan. Mielenkiintoisin tulos on ehkä kuitenkin se, että Haaviston ja Niinistön välillä näyttää olevan jonkinlainen negatiivinen korrelaatio (-0,5). Onko Haavisto siis ottanut Niinistöltä äänestäjiä haltuun joillakin erityisen vahvoilla alueilla? Näin voisi ainakin kuvitella niillä erityisen haavistolaisilla alueilla (Tammela, Kaleva, keskusta), joilla Niinistön kannatus nousu ei samaan tapaan Kokoomuksen perustasosta noussut kuin muualla.

Mitä tästä pitäisi sitten ajatella? No ainakin sen verran, että:

a) Väyrysen äänet ovat hajallaan jaossa, ja sen pelin tulkitsemiseen ensimmäinen kierros ei tarjoa mitään eväitä.
b) Mitä tekevät ne demarit, jotka eivät lähteneet Niinistön taakse ensimmäisellä kierroksella?
c) Onko virta Niinistön potentiaalisen kannattajakunnan (joka varmasti on sanonut äänestävänsä Niinistöä gallupeissa viimeisen kuuden vuoden aikana) todellinen, vain jonkinlainen anomalia urbaaneimmilla, mutta ei niin varakkailla seuduilla?

Jos Väyrys-äänet lähtevät kohti Haavistoa (ja pian), demarit päättävät tukea Haavistoa urakalla ja Niinistön takaa kulkee oikeasti jonkinlainen liberaalivirtaus, Haavistolla on mahdollisuudet. Ja kun kampanjointia seuraa, tämän varaan peliä on rakennettukin.

*) Aineistot löytyvät muuten osoitteesta: sairanen.org/jaetut/vaalitaulukko.ods

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
V5GxLe webqy96eapvb.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *