Vastineeni Timo Järveläisen mielipiteeseen julkaistiin tänään Aamulehdessä.
Timo Järveläinen kommentoi Aamulehdessä (13.12.) ajatuksiani
kaupunkirakentamiseen liittyen. Järveläisen tulkinnoissa oli useampia puutteita.
Ensinnäkin Tampereen täydennysrakentaminen tulee sijoittumaan
pääasiassa nyt joutilaina oleville maille. Esimerkiksi niin tuleva
Kalevanrinteen alue, samoin kuin Järvelän negatiivisina esimerkkeinä nostamat Lielahti ja Turtola ova alueita, joita
täydennysrakentamisella voidaan kehittää. Tuleva ratikka entisestään parantaa kaikkien kyseisten alueiden kytkeytymistä kaupunkiin, jolloin autoilua tukevaa infraa tarvitaan entistä vähemmän.
Tästä on hyötyjä niin nykyisille kuin tulevillekin asukkaille:
uudet asukkaat saavat asuntoja, ja vanhojen asukkaiden asuntojen arvo nousee. Samalla palvelut parantuvat. Riittävän kokoisessa kaupungissa on mahdollista löytää tilaa sellaisellekin kaupunkikulttuurille, joista pienemmissä kaupungissa voidaan vain unelmoida. Kun kaupunkirakenne on eheä ja liikkuminen helppoa, kasautuvat ihmisten toisilleen tuottamat hyödyt.
Toinen vaihtoehto, johon myös Juha Kuisma (AL 11.12.) viittaa
vastineessaan mainitsemallaan “orgaanisella kasvulla”, olisi antaa
kaupunkirakenteen hajautua. Tällainen politiikka olisi kahdessakin
mielessä onnetonta: ensinnäkin uusien alueiden rakentaminen tulisi
kohtuuttoman kalliiksi, ja toisaalta tällaiselle rakentamiselle ei
muuttuneiden asumistrendien perusteella olisi kysyntää. Suuria
investointeja vaativien omakotitaloalueiden kaavoittaminen varmuuden vuoksi on pois kaikesta muusta, jota ihmiset kaupungiltaan odottavat.
Kaupungistuminen on megatrendi, joka on käynnissä niin Suomessa kuin maailmalla. Tähän tulee vastata politiikan keinoin. Jos Tampere
päättäisi olla rakentamatta aitoa kaupunkia myös uusille asukkaille,
suuntaavat ihmiset toisiin kaupunkeihin. Tällaiseen kurjistumisen
kehään ei ole syytä lähteä – varoittavia esimerkkejä Suomessa on jo
riittämiin. Tampere ansaitsee parempaa.