Tuloeroja voi verottaa suoraankin

Alta löytyvä mielipide julkaistiin Hesarissa 10.1. otsikolla ”Gini-kertoimia voi käyttää tuloerojen kaventamiseen”. Miksi näin, sitä en tiedä, kun Gini-kertoimiin viittasin vain tuloerojen taustoittamiseksi. Tiurin ja Lindholmin kommentit asiaan liittyen ovat päätyneet mm. Uuteen Suomeen.

Timo Lindholm ja Martti Tiuri kommentoivat tulonjaoista käytävää
keskustelua Helsingin sanomissa 6.1. Martti Tiuri kritisoi
kirjoituksessaan tuloerojen kasvusta käytettävän vertailuvuoden
ottamista vuodeksi 1995, jolloin Suomi lähti elpymään lamasta. Tiuri
jättää tosin mainitsematta, että hänen omana vertailukautenaan
käyttämäänsä 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä leimaa vuoden 2000
suhdannehuippu, joka päättyi it-kuplan puhkeamiseen.

Vähemmän kiistanalaisiin tuloksiin päästäänkin käyttämällä yleisesti
hyväksyttyä tulonjaon tasaisuutta kuvaavaa gini-kerrointa, joka
käytettävissä olevien tulojen osalta painui 1970-luvun alun ja
1980-luvun lopun aikana 20:n tienoille, josta se on palautunut
vuodesta 1990 lähtien takaisin hieman yli 25:n. Samalla on huomattava,
että vuosina 1970-1990 Suomen talous kasvoi suunnilleen yhtä nopeasti
kuin 1990-luvun laman jälkeenkin. Tällöin Timo Lindholmin esittämä
ajatus siitä, että “tehokas tapa välttää tuloerojen tilapäinenkin
leveneminen olisi torjua nousukaudetkin ennalta” ei pidä historian
valossa pidä paikkaansa. Nykyisessä verotusmallissa näin toki käy, kun
pääomatulojen verotus on eriytetty työtulojen verotuksesta.

Joka tapauksessa lienee kiistämätönä, että tuloerot asettavat
esimerkiksi terveyserojen kautta alemmat tuloluokat heikompaan
asemaan. Köyhyyteen liittyvien ilmeisten ongelmien lisäksi tuloerot
aiheuttavat yhteiskuntaan myös keskiluokan kokemia haittoja: suurten
tuloerojen yhteiskuntien valtioissa ihmiset luottavat vähemmän omiin
vaikutusmahdollisuuksiinsa, ja tätä kautta yhteiskuntaan. Samalla
suurten tuloerojen yhteiskunnissa, kuten Yhdysvalloissa, keskiluokka
on jatkuvasti velkaantunut yrittäessään pysyä ylimpien luokkien
elintasokehityksessä mukana.

Samalla tuloerojen hyvyydestä tai pahuudesta käytävään keskusteluun
olisi hyvä tuoda myös mahdollisia poliittisia toimia. Tulonjaon
tasaamisessakaan kun ei tarvitsisi juuttua vanhoihin malleihin, kuten
pelkkään pääomatulojen progression kiristämiseen tai sen
vastustamiseen, vaan hakea nykymaailmaan soveltuvia ratkaisuja.
Pelkkien tulojen mukaan määräytyvien kateusverojen sijaan olisikin
helpompaa verottaa tuloeroja itsessään, kuten yhdysvaltalaiset
ekonomistit Ian Ayres ja Aaron S. Edlin ovat esittäneet.

Heidän esittämässään mallissa rikkaimman prosentin ja
mediaanituloisten väliset tuloerot jäädytettäisiin nykyiselle
tasolleen. Tämä tapahtuisi määrittelemällä kerroin sen pohjalta,
kuinka monta kertaa mediaanituloiseen verrattuna keskimääräinen
rikkaimman prosentin edustaja ansaitsee. Varsinainen tuloeroja tasaava
verotus olisi luonteeltaan reaktiivista: kun verovuoden jälkeen
havaittaisiin rikkaimman prosentin ja mediaanituloisen kansalaisen
käytettävissä olevien tuloista lasketun kertoimen kasvaneen,
asetettaisiin rikkaimmalle prosentille marginaalivero joka tasaisi
tuloerot kertoimen mukaiseksi.

Järjestelmä ei samalla itsessään estäisi sitä, etteivätkö yritteliäät
kansalaiset voisi edelleenkin rikastua ja tienata miljoonansa
yritystoiminnalla tai vaikkapa jääkiekkoa pelaamalla: tuloerojen
tasaamiseen keskittyvä vero varmistaisi ainoastaan sen, että ylimmän
prosentin lisäksi myös kansan valtaosa pysyisi tulokehityksessä
mukana. Tämä loisi kannustimia rikkaimmalle prosentille pitää myös
muun väestön tuottavuuskehityksestä ja palkkatasosta huolta.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Uncategorized.

Keskustelu

  1. Mä kirjoitin tällasen, mut sitä ei julkaistu joten laitan sen nyt sit tähän kommentiks.

    Jaakko Stenhäll ehdottaa (HS 10.1.) rikkaimman prosentin ja mediaanin tuloeron jäädyttämistä tasolleen. Ideaan liittyy useita ongelmia, joita sen kannattajat eivät tuo esille ja jotka he mahdollisesti jättävät huomiotta.

    Ihmisten arvostukset materiaaliselle hyvinvoinnille muuttuvat ajan kuluessa. Tulonjako mikä nyt aiheuttaisi eniten hyvinvointia ei välttämättä aiheuta eniten hyvinvointia tulevaisuudessa, kun ihmisten arvostukset muuttuvat. Meillä on viitteitä siitä, että yhteiskunnan monimuotoisuus kasvaa ja samalla ihmisten arvostukset eriytyvät. Voi olla, että tulevaisuudessa jakaannumme yhä enemmän niihin, jotka arvostavat materiaalista hyvinvointia ja niihin joiden elämänlaatuun vaikuttaa enemmän muut seikat.

    Tuloerojen kannustinvaikutus ei pysy vakiona. Tuloeroista on hyötyä, koska ne kannustavat meitä tuottamaan hyvinvointia toisillemme. Se miten paljon kannustamista tarvitsemme riippuu useasta tekijästä. Jos esimerkiksi yhä useampi pääsee tuottamaan hyvinvointia tehtävässä, josta hän nauttii muutenkin, niin tuloeroja ei tarvita enää niin paljoa.

    Tuloerojen tasaamisen kustannukset eivät pysy vakiona. Jos tuloeroja pyritään esimerkiksi tasaamaan verottamalla suurituloisia, niin tämän seurauksena suurituloiset saattavat vähentää verotettavia tulojaan siirtämällä niitä verottomiksi, piilottamalla ne verottajalta tai välttämään niiden ansaitsemista. Nämä mahdollisuudet ja näiden mahdollisuuksien estäminen varmasti muuttuvat ajan oloon.

    Teknologinen kehitys ja muu yhteiskunnallinen kehitys vaikuttavat mediaanin ja korkeimman prosentin väliseen tuloeroon ilman, että elinkaaritulot muuttuvat. Esimerkiksi mitä useampi kouluttautuu pitkälle ennen siirtymistään työelämään, sitä suuremmat mitatut tuloerot meillä on, vaikka varsinaiset tuloerot eivät välttämättä ole muuttuneet yhtään.

    Keskittyminen tuloihin ei mittaa hyvinvoinnin jakautumista. Se suosii niitä, jotka arvostavat muuta kuin materiaalista hyvinvointia suhteessa niihin, jotka arvostavat materiaalista hyvinvointia. Tämä sama ongelma on tietysti tuloverotuksessa ylipäänsä.

    Voi hyvin olla, että tuloerojen verottaminen on järkevämpää kuin monet nykyiset verot. Tämä riippuu siitä onko nykyiset tuloerot liian pienet vai liian suuret. Jos tuloerot ovat liian suuret, niin niiden verottaminen voi olla perusteltua ja korvata joitain huonoimpia verojamme kuten varainsiirtovero. Tuloeroja ei kuitenkaan kannata jäädyttää nykytasolleen vaan reagoida maailman muutokseen.

    Millä perusteella juuri nyt vallitseva tulonjako olisi paras mahdollinen aina ja ikuisesti?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *