Tampere: Miksi pikaraitiotie kannattaa?

Olen päättänyt alkaa kirjoittaa myös paikallisista aiheista vähän vaalejakin ajatellen. Aloitan ratikasta, joka muuttui eilen kertaluokkaa todellisemmaksi.

Julkisuuteen tullessa liikennepoliittisessa selonteossa mainitaan kaiken muun ohella: ”Valtio avustaa metron ja kaupunkiraitioteiden rakentamista 30 prosentin osuudella”. Yleinen fiilis on myös aika hyvä: tällä viikolla Tamperelainen uutisoi kaiken muun ohella huoltoasemayrittäjästä, joka odottaa ratikkaa Sammonkadulle bisnestä piristämään.

Tätä taustaa vasten asiasta kuulee myös aika paljon nihkeilyä. Osa on ihan relevanttiakin, ei siinä mitään: kaupungin talous on ei ole erityisen hyvä, jolloin investointejakin kannattaa ja pitää miettiä.

Enemmän kuulee kuitenkin huonoja argumentteja ja väsynyttä vihjailua. Esimerkiksi Aamulehti on tähän mennessä disautellut ratikkaa mm. seuraavista syistä: Edinburghillekin nauretaan, valtuutetut ovat hurmiossa ja vanha rollikkakuski tietää kaupungin olevan liian pieni (paperilehti 11.4.). Viime aikoina ääni kellossa on hieman muuttunut.

Poliitikoista esimerkiksi kokoomuslainen Matti Höyssä halusi ponnen avulla selvittää, että josko rollikka ja bussit olisivat kuitenkin parempia ja edullisempia. Minut vakuutti, toisin kuin Höyssän, ihan kaupungin raportti vertailuineen. Toisinaan väitetään myös, että Tampere on liian harva tai pieni.

Onko se liian pieni ja harva? No katsokaa nyt tuota karttaa.

Linkki
Osin on, osin ei. Hassultahan se näyttää, kun ratikka matkalla Hervantaan viistää peltomaisemassa, mutta se ei ole ratikan vika. Minulle se on ennemmin argumentti ratikan puolesta kuin sitä vastaan.

Ratikka voisi pakottaa Tampereen vihdoin oikeaksi kaupungiksi, jolloin esimerkiksi Turtolan vainioille tulisi parempaa käyttöä. Lisäksi, kun kaupunkeja on tehty vuosikymmeniä tukemaan autoilun varaan perustuvia nukkumalähiöitä, olisi ne hyvä pelastaa monipuolisempaan käyttöön kiinteämmällä yhteydellä muuhun kaupunkiin.

Lähempänä keskustaa kaupungin maankäyttö tehostuisi jotenkin nykyaikaiselle tasolle – ja tiedä vaikka talot hieman korkeammiksi. Lähiöiden ja keskustan välisellä alueella, kuten Kalevassa, voisi kiinteämpi liikenneyhteys tuoda vähän kovempia investointeja myös palveluihin. Tiedä vaikka saisin jopa lasin viiniä illalla ihan Sammonkadullakin.

Ratikka ja rahat

Olen ensimmäistä kertaa tällaisessa hurmoshenkisessä valtuustossa, jossa kilvan noustaan todistamaan, että ratikka tuo meille rahaa vaunukaupalla. Minua hymyilytti, kun nuorisovaltuutettu sanoi, että valtuustossa ei tehdä halpoja päätöksiä. Hän oli oikeassa, ei valtuustossa päätetä mistään halvasta. Tässä kaupungissa ei osteta halvalla kuin vanhuspalvelut ja niistäkin päätetään lautakunnassa. (Anneli Kivistö, SDP)

Minustakin olisi kiva sotkea vanhuspalvelut eri asioihin, mutta se nyt ei vaan oikein toimi.

Ratikkahan on investointi ja olisi suotavaa sitä sellaisen kohdella. Kun päiväkotilapsi leikkelee paperista joulukoristeen tai Koukkuniemen vanhainkodissa tarjoillaan karjalanpaistia, on se suoraa kulua eivätkä ne rahat tule mitään ilmeistä reittiä pitkin takaisin.

Ratikan voi sinänsä laskea maksavan itsensä takaisin monella tavalla, mutta itse lasken vain kaupungin menoja ja tuloja. Minusta esimerkiksi ei ole kovin tehokasta kääntää jäärien päitä laskennallisilla aikahyödyillä niin kauan kuin he kumminkin itse tarrautuvat auton rattiin. Verorahoistahan tässä tapellaan, eikä mistään hippien ja joukkoliikennekäyttäjien ajankäytöstä. Onneksi ilmankin sitä voidaan selvitä:

  • Ratikka maksaa kokonaisuudessaan jotain 180 miljoonaa euroa
  • Valtio maksaisi kehyspäätöksen mukaan tuosta 54 miljoonaa euroa
  • Investoinnin kestoajalta säästettäiin 87 miljoonaa euroa liikennöintikustannuksia, ja
  • 21 miljoonaa euroa säästettäisiin kalusto- ja muita kustannuksia.

Jaaha – vielä jää melkein 40 miljoonaa! Entäs se Koukkuniemi ja lapset?

Tässä luotan markkinoihin: kuten aiemmin mainitsin, ratikkapysäkit eivät jää yksinäisiksi saarekkeiksi keskelle metsää, ja arvonnousu tuo talojen mukana myös kiinteistöverot. Arvonnousun hyötyjä kun ei kannata jättää yksin rakennuskannan omistajille*. Vuoden 2012 veroprosenteilla tuo toisi 3 miljoonaa euroa vuodessa. Kun tähän lisätään vielä 200 miljoonaa euroa uutta rakennusoikeutta, saadaankin jo sellainen 5 miljoonaa euroa vuodessa. Kahdeksan vuotta tarkoittaisi jo 40 miljoonaa euroa, ja siitä eteenpäin kaikki on voittoa. Mulle kelpaisi.

*) Kuten allekirjoittaneelle
** ) asuinrakennusten arvonnousu 200 miljoonaa euroa x 0,45 % ja muiden tilojen arvonnousu 200 miljoonaa euroa x 1,05 %

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
budjetti, ratikka, Tampere.

Keskustelu

  1. Pingback: Mitä ajatella Tampereen suurista hankkeista? | Jaakko Stenhäll

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *