Aamulehti otsikoi tänään siitä, miten tunnelin kaatuminen voisi suistaa ratikan raiteiltaan*. Otsikko on oikeastaan kahdella tapaa erikoinen: toisaalta se jättää tulkinnanvaraiseksi sen, uhkaako ratikka kaatua kokonaan, jos Rantatunneli ei toteudu vai pitääkö ainoastaan reittiä muuttaa. Hyväntahtoinen tulkinta olisi mahdollinen, ellei Aamulehden kriittinen kanta olisi tullut joka vaiheessa esille.
Politiikan kannalta hankkeiden koplaaminen on joka tapauksessa hölmöä. Uutisten viitteellinenkin seuranta osoittaa, että suurten hankkeiden (ks. Helsingin tornihotelli) ajamisesta on tullut ehkä politiikan vaikein laji viime vuosina – vaikka veronmaksajien pussille ei edes mentäisi. Tätä taustaa vasten kahden suuren julkisesti rahoitetun infrahankkeen kiinnittäminen yhteen vaikuttaa lähinnä harkintakyvyn lievältä pettämiseltä. Johtaja Kankaala AL:ssä:
Ratikkasuunnitelma on tehty sillä oletuksella, että Rantaväylän tunneli toteutuu. Jos se ei toteudu, asioita joudutaan arvioimaan uudelleen. Tämä koskee niin ratikkaa kuin muitakin liikennesuunnitelmia.
Ymmärrän kyllä, että ennen kaikkea virkamiestyönä tehty keskustan kehittämisohjelma (pdf) toteutuu parhaiten, jos niin ratikka kuin tunneli toteutetaan – ja tätä itsekin haluan. Tampereen tulevaisuuden kannalta ohjelman noudattamista olennaisempaa olisi kuitenkin pohtia, mikä tulevaisuusvaihtoehto on paras:
1) Ratikka toteutuu, jos tunneli toteutuu
2) Ratikka tai tunneli toteutuu
3) Kumpikaan ei toteudu
Asia on relevantti oikeastaan siksi, koska politiikan voi ajatella olevan, monen mun tavan ohella, myös myös sarja äänestyksiä**. Äänestäjät delegoivat valtaansa valtuutetuille, jotka sitten muodostavat kantoja ja äänestävät niiden välillä – tai sitten sopivat kompromissista suunnilleen eri mielipiteiden välisten voimasuhteiden mukaan.
Miten tämä toimii ratikassa ja tunnelissa? Ajatellaanpa, että Tampereen tunnelin toteutumistodennäköisyys*** vaalikaudella on vaikkapa 0,4 (olen optimisti, ja jätän oven auki demareiden järkiintymiselle). Ratikka on, ainakin tällä hetkellä, tunnelia suositumpi ja todennäköisyys vaalilupausten pohjalta voisikin olla jossakin 0,7 hujakoilla. Kertoimiahan voi itse muuttaa ihan oman tulkintansa mukaan.
Joka tapauksessa, jos tunnelin pitää toteutua jotta ratikkaa voidaan edistää, on tilanne heti hankalampi: ratikankin todennäköisyys, ainakin nopealla aikataululla, laskee tietenkin tunnelin toteutuksen tasolle. Virkamiehen kannattaisikin fiilistellä pelkkää ratikkavaihtoehtoakin vaikka vähän pahaa tekisikin: todennäköisyys sille, että keskusta kehittyisi edes oikeaan suuntaan, olisi kuitenkin suurempi.
Entäs se reitti?
Itse eilen julkistettu väliraportti Tampereen raitiotiesta oli muuten aika hyvä. Jos on uppoutunut syvälle kansalaiskeskusteluun, niin kuin vaikkapa minä olen, voi huomata että suurin kina on syntynyt siitä, pitääkö ratikalla päästä Taysiin vaiko vain nopeasti Hervantaan. ”Ok”, ajattelevat konsultit ja virkamiehet, ja täyttävät molemmat toiveet.
 |
| Ehdotettu reitti, jonka sai kaivaa materiaaleista. Olikohan kaupungin web-sivujen kuvapalvelin hajalla, sillä mitään järkisyytä tämän piilotteluun en keksi. |
Yhden suunnitelman pitää kattaa tavallaan kolmet erilaiset toiveet, jotka ovat osin päällekkäisiä. Tavalliset kaupunkilaiset ajattelevat (nykyistä) kotiaan ja liikkumistaan, joukkoliikenneharrastajat seudullisia vaikutuksia ja raideleveyksiä, ja politiikot puolestaan syitä kannattaa tai vastustaa. Keskityn itse kolmanteen ryhmään: itse linjaus (pdf) kun on tehty ensimmäisen kahden porukan ehdoilla.
Reitti jättää osin aseettomaksi perinteisen liikenteellisen änkyröinnin: jos linjaus menisi vain Sammonkadun kautta, olisi ratikkaa mahdollista vastustaa sen takia että Tays jää saavuttamatta. Jos linjaus menisi Taysin kautta, voisi vastustus perustua siihen, että autoilijat eivät vaihtaisi hitaaseen ratikkareittiin. Nyt nämä argumentit jäivät pois.
Kun ilmeisimmät liikenteelliset syyt viedään pois, jää pohdittavaksi oikeastaan talous – ja se mitä ratikka taloudellisesti tarkoittaa vaikkapa kiinteistöjen arvonnousun kannalta. Sitä käsittelen vielä seuraavassa osassa.
*) Sanottakoon tähän väliin, että kannatan edelleen tunnelia, jos joku asiasta sattuisi minulta kysymään. Vanhat perustelut ovat edelleen voimassa.
**) Kuten ystäväni Heikki toisinaan muistaa mainita.
***) Ja tarkoitan nyt ihan oikeaa toteumista: lapiota maahan, kiskoa tilaukseen ja niin edelleen.