Puhe puoluekokouksessa 20.5.2012. Halusin ottaa vähän vähemmän suuren aiheen Hanna Hakon blogitekstin Relevanttiuden tyrannia innoittamana.
Haluan puhua suomalaisen olutkulttuurin puolesta. Viime aikoina on väläytelty III-oluen siirtämistä Alkoihin ja II-oluen tuomista kauppoihin.
Pidän ajatusta typeränä
Vuosikymmenien keskittymisen jälkeen suunta on vihdoin 2000-luvulla kääntynyt kohti pienpanimoita jotka ovat saaneet tuotteitaan hyllyihin ympäri maata. Saimaan rannalla voi juoda Nokian olutta, kuten itse tein eilen illalla.
Tämän lisääntyneen tarjonnan, valikoiman ja harrastuksen leimaaminen vain keskikaljan kittaamiseksi on kevytmielistä. Vähänkin kovempi alkoholiprosentti takaa mahdollisuuden kokeilla erilaisia oluttyyppejä, jotka ovat nostaneet pieniä toimijoita. Kakkosolueen laimentaminen vähentäisi mahdolisuuksia kokeilla ja paluuta peruslageriin, joka menisi suoraan kansainvälisten suurpanimoiden taskuihin. Samalla valinnan selviytyvistä pienpanimoista tekisi Alkon ostopäälliköiksi naamioidut monopolibyrokraatit kuluttajien sijaan. Jos ajatellaan pelkästään kulttuurillista puolta, olisi selvää että nelosolut ja viinit tulisi ottaa ruokakauppoihin.
En aja asiaa sen takia, että väheksyisin alkoholin haittoja – 350 ihmishengen ennenaikaisen kuolema on merkittävää. Siihen voidaan päästä kuitenkin muutenkin: jos STM:kään ei pidä lisääntynyttä matkustajatuontia ongelmana, voidaan verotusta tarvittaessa nostaa: todellinen oluenystävä tuntee juomansa hintaa paremmin sen arvon.