Parhaat proggikset ovat aina vähän suuruudenhulluja (kuvassa Apollo 11)

Ajatuksenani oli blogata pormestariohjelman kärkitavoitteista vielä ennen joulua, nyt kun niistä on laitettu tiedote ulos. Mikäli nämä ovat menneet teiltä ohi, en ihmettele, sillä mielestäni Aamulehti tavoitti ihan hyvin sen mikä journalistiselta pohjalta oli edes etäisesti kiinnostavaa:

Tampereen pormestariohjelma on nyt valtuustoryhmien käsittelyssä. Ohjelman nimi on Uusi Tampere, tervetuloa. Pormestariohjelman johtava periaate on kaupungin talouden tasapainottaminen.

Tietenkin fiksu toimittaja voisi miettiä, että jos pormestariohjelmasta on kerran päästy sopuun, miksi viestinnän kärki liittyy vain ja ainoastaan talouden tasapainottamiseen?

Käytännössähän ohjelma on ryhmien kommentoitavana, ja näinpä kaikki jännittävä sekä kiistanalainen poliittinen sisältö on vielä ilmoittamatta. Tamperelainen sai kuitenkin vuodon kautta lyhyen varaslähdön Tammelan stadioniin, joka olisi ohjelmaan asti päätyessään ihan edistyksellinen kirjaus.

Pahin tilannehan olisi nimittäin sen, että ohjelma jäisi aiemman aiesopimuksen kaltaiselle tasolle. Valtuustolle ilmoitettaisiin vain päätösten aikatauluista, ilman sen kummempaa poliittista sitoutumista. Esimerkiksi ratikastahan ”linjataan”:

Katuraitiotien yleissuunnitelman valmistuttua vuonna 2013 tehdään päätös hankkeen toteuttamisesta ja aikataulusta tavoitteena ratikka Tampereelle.

Sitovampi kirjaus viittaisi jonkinlaiseen tahtotilaan rakentamisen tai jopa liikennöinnin aloittamisesta jopa jonain tiettynä vuonna. Nykytilanteessahan kuvaus viittaa prosessiin, joka etenee ilman aktiivista kannanottoa, ja lupauksia ei petetä mikäli valtiolta ei tule rahaa tai jos joku valittaa sitten aikanaan rakennuspäätöksestä (kuten takuuvarmasti tapahtuu).

Logiikka nykyisenkaltaisen hallinnointipolitiikan osalta kai toimii niin, että poliitikot ilmoittaisivat omat päämääränsä, joiden saavuttamista kansalaiset sitten seuraavat. Jos esimerkiksi ratikkaa ei luvata, eikä sitä tule, pitäisi kansalaisten olla tyytyväisiä kun poliitikot toimivat ihan asettamiensa odotusten mukaan. Näinhän todellinen maailma ei (onneksi) toimi. Politiikassa pitää olla tavoitteita, ja myös pormestariohjelmat kannattaisikin lopulta kirjoittaa ihan aidosti niin, että kansan luottamuksen saaneet puolueet ihan aidosti ilmoittaisivat ne päämäärät joita tavoitellaan.

Mikäli kaikki kirjoitetaan hallinnointijargonilla, ei ole ihme että kansalaiset eivät kiinnostu politiikasta, ja poliitikkojen mandaatti heikkenee. Ihmisten yhteiset suuret projektit vaativat pättäväisiä lupauksia, joita on vaikea ja vähän epävarma tavoittaa. Sen  takia Kennedykin ilmoitti ihmisestä kuussa vuosikymmenen lopppuun mennessä, eikä ”Apollo-ohjelman esiselvityksestä, jonka perusteella päätetään raketin toteuttamisesta ja aikataulusta”.