Minua ärsytti aiemmin, ja ärsyttää edelleen, tämän hetken yhteiskunnan kannalta kaikkein tuottavimpien ihmisten paapominen. Ei siksi, etteivätkö he sitä sinällään ansaitsisi yhtä paljon sympatiaa kuin muutkin, ja on hyvä että yritysten yhteiskuntavastuuseen kiinnitetään huomiota. Esimerkiksi Nokian ja Accenturen välinen diili vaikuttaa ulkopuolisen silmin hieman hämärältä, kun kauppahinnan on täytynyt kattaa vielä aika kovat irtisanomispaketitkin. Osin näiden pakettien takia, ja osin muutenkin en kuitenkaan usko, että ex-Nokialaiset kauheasti tarvitsisivat paapomista. Mikseivät?
a) Suomalainen insinööri on edullinen ja kohtuullisen hyvin koulutettu (vaikkakin raportit uusista teekkareista ovat vähän huolestuttavia). Samalla koko 2000-luvun on ajateltu, että Saksa olisi jotenkin erityisen kilpailukykyinen (mikä monella alalla pitää paikkansa). Korkeammin koulutettujen osalta en oikein usko että esimerkiksi saksalaiset insinöörit olisivat niin paljon parempia kuin mitä parin tuhannen euron ero kuukausipalkassa suomalaiseen insinööriin antaisi olettaa.
b) Tilastot eivät vain tue mitään massiivista työttömyyskehitystä. Kun katsoo (alla) työvoiman kehitystä liike-elämän palveluissa (jotka sisältävät ohjelmistosuunnittelun), ei oikein mikään anna tukea sellaiselle massiiviselle rakennemuutokselle, jota maalaillaan. It-kuplan jälkeen noihin palveluihin on syntynyt 125 000 uutta työpaikkaa. Nokian ja alihankkijoiden suurimmatkin väenvähennykset on pystytty sitomaan aika hyvin parina viime vuotena äärimmäisen matalan kasvun aikana, joten luulisi että ilman suurta lamaa asia hoituisi kuin itsestään. Vaikea on ainakaan nähdä mitään estettä.
Ps. Nokian Salon tehtaalla tilannehan on muuten osin toinen: kaikilla linjatyöntekijöillä ei ole edes ammattitutkintoa – osaamista toki sinällään on paljonkin. Kilpailuasetelma on vain aika hankala.