Kaveripiirissä on viime aikoina liikkunut Hans-Werner Sinnin paperi ilmastonmuutoksen ja fossiilisten polttoaineiden suhteesta. Allan kirjoitteli jo paperin, ainakin itselleni, keskeisimmästä oivalluksesta sen suhteen, että uusiutumattomien energialähteiden (kuten öljyn ja hiilen) heikot omistusoikeudet lisäävät niiden tarjontaa. Allania lainaten:
Ensinnäkin uusiutumattomien omistusoikeuksien heikkous lisää niiden tarjontaa. Hugo Chavézilla on kannustimet pumpata rutkasti öljyä markkinoille sen sijaan, että hän jättäisi ne seuraajansa hyödynnettäväksi. Vrt. ”Pumppaamalla rutkasti öljyä maaperästä olen saanut talouden vauhtiin ja ihmisille hyvinvointia ja jatkokausia itselleni.” ja ”Ehkä nykykansalaisilla olisi mennyt paremmin, jos olisin pumpannut enemmän öljyä, mutta ajattelin hillitä ilmastonmuutosta ja jättää seuraajalleni hieman suuremman varallisuuden käytettäväksi. Muistelkaa hyvällä.”
Toiseksikin uusiutumattomat tuovat ilmastonmuutoksen ikävää dynamiikkaa. Kuvittele olevasi öljylähteen omistaja. Kun valtio ilmoittaa tulevaisuudessa kiristyvistä päästötavoitteista tai valtiot ilmoittavat tulleensa sopuun globaalista päästökaupasta, mitä teet? Koska tulevaisuudessa öljyllesi on vähemmän kysyntää, se kannattaa pumpata ylös nyt heti. Tarjonta lisääntyy, kulutus kasvaa.
Kotimaisessa tarkastelussa meillä on kuitenkin yksi energianlähde, turve, jonka kieltäminen vähentäisi kätevästi tarjontaa ja ei varmasti aiheuttaisi noita hankalia dynaamisia vaikutuksia. Vapo tuskin alkaisi määräysten kiristyessä vetämään turvetta ylös paljoa nykyistä enempää (mainoskampanjoistaan huolimatta), vaan vetäisi ennemminkin liinoja kiinni. Valtionyhtiöthän kääntävät suuntaansa hitaasti.
Näin siis häviäisi yksi laajemmin käytettyjen fossiilisten polttoaineiden substituutti, vieläpä niin että fossiilisten kokonaistarjontaa pienennettäisiin. Niin ilmeinen keino, periaatteessa niin helposti käytettävissä ilman samoja pelkoja kuin öljyn kanssa, ja silti poliittisesti niin tuskainen ajaa. Taas kerran ei voi kuin ihmetellä.