Muutama haja-ajatus

1) Pyrin kirjoittamaan poleemisemmat tekstini nykyään Uuden Suomen blogiin. Siitä nyt vain on muodostunut sellainen paikka, että siellä täytyy olla.

2) Toisena syynä hiljaisuuteen on ollut avoimeen vihreään talouteen keskittyvä kirjaprojekti yhdessä Heikin kanssa. Se pitäisi saada nyt keväällä valmiiksi ja vielä painoonkin – onneksi.

3) Allan kirjoitti taannoin hyvin siitä, miten julkisen talouden tasapaino ei suinkaan ole ainoa asia, joka hallitusohjelmasta on vaarassa, vaikka Raimo Sailas antaa näin ymmärtääkin. Tämä on totta: 5 miljardin sopeutuksella saataisiin varmaan normaalilla kasvu-uralla valtiontalouden velkaantumis- ja vajetavoitteet hallitusohjelman mukaiselle tasolle.

Mutta kun on siellä hallitusohjelmassa muutakin! On jotenkin selvää, että jos nyt vain leikata rätkäytetään 5 miljardia, niin hallitusohjelman työllisyysasteeseen ja työttömyyteen liittyviä tavoitteita ei varmasti saavuteta. Lisäksi työttömyyden painaminen alas myöhemmin on varmasti vaikeampaa kuin lisäsäästöjen tekeminen.

Hallitusohjelmasta ei siis kaikkia asioita voida saavuttaa. Tämä ei ole uutinen. Uutisen pitäisi olla se, että virkamies nostaa julkisuudesssa toiset tavoitteet toisten edelle, vaikka tämän nyt jos jonkin pitäisi olla hallituksen itsensä tehtävä. Jos lukee muuten tarkkaan strategiaistunnon tiedotteen, huomaa, että siellähän se työllisyystavoitekin on.

Ongelmallista on tietenkin se, että työllisyystavoitteet eivät ole mitenkään täydellisesti hallituksen itsensä hoidettavina, vaan niiden hoitoa on ulkoistettu työmarkkinaosapuolille. Jos nämä eivät taas pääse sopuun vaikka työuratoimista, ei oikein muita tavoitteita ole jäljellä kuin Sailaksen asettamat. Sääliksi käy ministereitäkin, kun vallan piiri on vähän rajattu, muutenkin kuin talouskehityksen osalta.

4) Robert Frank kirjoitti hauskasti blogissaan taas uudesta tyypistä, jonka on hankala tulla toimeen 350 000 dollarilla vuodessa (ilmeisesti ennen veroja, ja kyse on koko kotitalouden tuloista). No, tietenkin tuo pitkälti turhaa valitusta kaverilta, jos hän kuitenkin asuu New Yorkissa ja pitää toista asuntoa vielä kaupungin ulkopuolella, mutta yksi asia tuolla pisti silmään:

He says he struggles to pay rent for their duplex in Brooklyn, as well as the summer rental in Connecticut and the $32,000 a year tuition for his daughter’s private school.

Luulisi, että Suomessakin statuskilpailun estämiseksi olisi ylemmillekin luokille suorastaan kannattavaa pitää julkisista kouluista kiinni. Jos yksityiskoulut yleistyvät, siirtyy koulutusinflaatio jo alakoulujen puolelle, ja käytännössä pakottaa kuluttamaan taas uuteen juttuun. Vieläpä sellaiseen, joka toimii nyt julkisesti rahoitettuna maailman parhaiten.

PS.) Tuolla Wall Street Journalin sivuilla on myös hauska testi, jolla voi mitoittaa että kuinka rikas tai köyhä kotitalous olisi Yhdysvaltalaisella mittapuulla. Laitoin piruuttani sinne keskimääräisen Suomalaisen kotitalouden vuositulot (40 000 eur brutto) muutettuina dollareiksi, ja näyttää siltä että sillä tienaisi enemmän kuin 61 % amerikkalaisista kotitalouksista. En tiedä tekeekö tiedolla mitään muuta, kuin avartaa televisiosarjojen kautta juurtunutta maailmankuvaansa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Uncategorized.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *