Photo by Bill Dickinson
Photo by Bill Dickinson

Kirjoitus on seitsemäs osa vaaliohjelmasarjaani.

Asumiseen liittyvä politiikanteko on usein hankalaa: ihmiset ovat tehneet kohtuullisen suuren elämänratkaisun juuri omista lähtökohdistaan. Tällöin heidän valitsemansa asumisratkaisu on useimmiten omasta mielestään ns. ainoa oikea – ainakin verrattuna kaikkiin muihin ratkaisuihin.

Samalla eri asumismuotojen kohtelu vaikkapa verotuksen keinoin* on useammassakin mielessä epäreilu. Ensinnäkin järjestelmä kannustaa omistusasumiseen vuokra-asumisen kustannuksella. Osin syyt tähän löytyvät perinteistä, kuten ajoista jolloin korot olivat korkeat ja vaika työläisperheiden ei ollut mahdollista muuten omaan asuntoon päästä kiinni. Nykyisten matalien korkojen aikana tilanne on toinen, ja uusilla työmarkkinoilla olisi lähinnä hyvästä, jos ihmisillä olisi valmiuksia muuttaa työn perässä.

Toiseksi järjestelmä suosii vieläpä heitä, jotka sijoittavat asuntoihin, mutta eivät itse asu niissä. Tällä tarkoitetaan teknisesti sitä, että tulonhankkimisvelan korot ovat edelleenkin verovähennyskelpoisia. Jos vaikkapa minä ja ystäväni asuisimme omissa asunnoissamme, on (nykypäätöksillä) 50 % koroistamme verovähennyskelpoisia. Jos sen sijaan minä muuttaisin ystäväni vuokralaiseksi ja hän minulle vuokralle, olisi korkomme mahdollista vähentää kokonaan. Hullua, mutta näin tämä toimii.

Kolmanneksi järjestelmä vielä rankaisee heitä, jotka muuttavat usein: jokaisesta asunnosta (ensiasuntoa lukuunottamatta) maksamme muuttaessamme varainsiirtoveroa – valtio tulee siis osingoille kun varallisuus vaihtaa omistajaa. Verotamme siis ihmisten muuttoja. Nykyisessä tilanteessa, jossa väestön on pakko liikkua työn perässä maan kolkasta toiseen, ei tätä pitäisi erillisillä veroilla hidastaa.

Mitä tulisi tehdä?

Esitänkin siis yksinkertaista reformia:

  1. Jatketaan omistusasumisen korkovähennysten poistoa** ympäristöministeriön raportin mukaisesti, nyt kun verot ovat matalalla – siirtymä reiluun verojärjestelmään on helpompaa tehdä nyt, kun korot ovat alhaalla. Samalla parantaisimme työvoiman liikkuvuutta.
  2. Poistetaan korkovähennysoikeus myös sijoitusasunnoista – samaa vauhtia kuin asunnoista, joissa asunnon omistaja asuu itse.
  3. Kohdan 1 korkovähennysoikeuden poistolla valtio saa verotuloja. Näistä voitaisiin rahoittaa varainsiirtoveron alennusta tai poistoa – rankaisisimme tällöin omistusasunnon vaihtajia hieman vähemmän. Mikäli tämä ratkaisu kävisi kovin kalliiksi, voitaisiin tämä muuttovero tasata kaikkien asunnonomistajien kesken – kuten vaikkapa Akateemisissa talousblogissa aikoinaan on ehdotettu.

 

*) Kaavoituksesta puhumattakaan, mutta se on toisen blogauksen aihe.

**) Disclaimer: En itsekään tietenkään omistusasujana pidä korkovähennyksen poistoa erityisen mukavana asiana. Mutta tilanteessa, jossa meidän tulisi välttää vaikkapa työn verotuksen korottamista kaikin keinoin, kannattaa verovähennyksiä poistaa erityisesti sieltä, missä ne eivät kasvua tai työllisyyttä erityisesti edistä.