Mitä valtion ratikkarahan vastineeksi? 4 kohdan asuntopoliittinen ohjelma Tampereelle

Tampereen raitiotiehankkeella menee ihan objektiivisestikin katsoen hyvin. Minihallitusneuvotteluissa oli pöydällä aika monia, mutta tietääkseni aivan viime metreillä paperiin saatiin maininta myös ratikan toteututuksen valtionrahoituksesta. Me tamperelaiset käytimme kaikkia omia kanaviamme, ja informoinnilla oli vaikutuksensa, kun vihdoin torstaina illansuussa ratikkarahat olivat paperiin ilmaantuneet. Itse kiitän eniten Ville Niinistöä, joka vaikutti ottaneen asiamme omakseen pitkin kevättä.

Samalla valtio asetti tehtävän:

Valtio tukee Tampereen kaupunkiraitiotiehanketta osana alueen
liikennejärjestelmän, maankäytön ja tonttipolitiikan kehittämistä. Valtio osallistuu hankkeen suunnittelukustannuksiin. Valtio osallistuu hankkeen toteuttamiseen suunnittelun valmistuttua arvioituaan ensin Tampereen kaupungin ja Tampereen seudun kuntien toimet tonttitarjonnan lisäämisessä ja asuntotuotannossa.

Mitä Tampereen pitäisi sitten tehdä? Itse lähtisin rakentamaan tonttitarjontaa ja asuntotuotantoa lyhyellä neljän keinon ohjelmalla:

1. Tampereen kasvutavoitteet tulisi tarkistaa: nykyiset väkiluvun kasvuennusteet liikkuvat 1400 – 2200 välillä, mutta esimerkiksi viime vuonna Tampereen väkiluku kasvoi yli 3000 uudella asukkaalla. Itse uskoisin kehityksen jatkuvan myös taantuman jälkeen: kun katsotaan, miten hinnat ovat kehittyneet on kaupunkiasunnoille ottajansa myös hyvinä aikoina. Samalla täydennysrakentaminen vieläpä näyttää usein nostaneen alueen yleistä hintatasoa – eli yhä useammat haluavat muuttaa samoille sijoille. En näe syytä vastustaa kehitystä.
2. Uusi pysäköintipolitiikka tulee muuttaa suosimaan kaupunkimaista rakentamista: kun rakennetaan uutta asutusta keskelle kaupunkia, voi parkkipaikkojen tarpeen määrittää markkinoilla normien sijaan. Ihmisethän kun tietävät jo muuttovaiheessa muuttavansa kaupunkiin nukkumalähiön sijaa. Uusien asuntojen hintapaineet lieventyvät, ja rakentaminen lähtee helpommin käyntiin.
3. Kaavoitetaan 25 000 uuden asukkaan Lielahti tehokkaasti ja joustavasti. Hyviä kohteita on toki muuallakin, mutta valtion tonttitarjontatarkastelun kannalta ratikkaverkkoon kytkeytyvä uusi alue on poikkeuksellisen houkutteleva. Naapurustollakaan ei pitäisi olla valittamista, kun ennen asuinalueen paikalla on sijainnut lähinnä tehdas ja valtatie. Hyvä tapa lähteä liikkeelle olisi allaolevan kuvan Niemet -visio, jossa alue rakentuisi asteittain – ratikkaverkko pitäisi vain vetää rohkeammin kulkemaan alueen läpi. 
   

   ”Niemet”-visio Lielahden kehittämisestä. Tulevissa suunnitteluvaiheissa ratikan pitäisi mennä selvästi keskemmältä asuinalueita, jotta omaan autoon ei tarvitsisi joka vaiheessa turvautua.

4. Aletaan vakavasti pohtia sitä, kannattaako maata kaupungin sisällä rakentaa enää tilaa vieväksi tieinfraksi – ja mitä tieinfraa voitaisiin muuttaa kaupungiksi. Tämähän on tietenkin hivenen hassua sanoa tunneliprojektin kestäessä, mutta sanonpa silti. Kun kaupunki kasvaa sisältäpäin, ei maan käyttäminen uusiin väyliin ole ehkä kannattavinta maapolitiikkaa.

   Mikäli liikenne tulevaisuudessa ruuhkautuu, on tähän mahdollisuus vastata ruuhkamaksuin. Sen sijaan, että kaikki veronmaksajat maksaisivat yhä uusista teistä, maksaisivat teiden käyttäjät omalta osaltaan siitä, että liikenne olisi sujuvaa. Kun liikkumistarpeet eivät ole juuri vähenemässä, edellyttävät ruuhkamaksut muiden liikennemuotojen edistämistä kaikin keinoin: ratikkaa, tulevaisuuden automaattitakseja sekä parempia pyöräväyliäkin. Tulevaisuudessa vannoutuneen autoilijan paras ystävä on se hieman vähemmän vannoutunut autoilija, joka on muuttunut pyöräilijäksi tai joukkoliikenteen käyttäjäksi.