Economistissa oli pääkirjoitus, jossa Suomi oli tällä kertaa pääosassa. Perusanalyysi oli taloudellisesta tilanteesta suhteessa Eurooppaan oli aika hyvä, ja vieläpä kotimaiseen keskusteluun verrattuna aika tuore: Suomessa on keskimääräistä euromaata selvästi alempi velkataso ja vienti ei suuntaudu euroalueelle niin paljoa kuin muualla. Meille siis yhteisveloissa on muita enemmän menetettävää ja sisämarkkinoissa (ainakin toistaiseksi) muita vähemmän saavutettaavaa.
Loppuanalyysi sen sijaan jätti ristiriitaiset fiilikset: toisaalta Suomi vertautuu joihinkin aiemmissa pääkirjoituksissa mainittuihin CDU:n takapenkkiläisiin euroskeptikoihin, joiden kannattama linja on nousussa. Tämän perusteella Merkelin pitäisi saada yhteisvelat aikaiseksi vielä nyt, kun se on mahdollista, ja vieläpä ennen kuin nykylinjan mukainen austerity-politiikka on nostanut velkatasoja entisestään.
Suomen osalta uhkaksi nähdään se, että yhteisvastuu muuttuu mahdottomaksi sitten jos perussuomalaiset pääsevät valtaan. Tämä on puolestaan heittona vain kummallinen ja suorastaan optimistinen, koska a) perussuomalaiset eivät ole ihan heti nousemassa suurimmaksi puolueeksi, jos hallitus eurokriisiin hajoaa vaan b) SDP pitää kiinni vaalilupauksistaan vaikka Eurooppa palaisi ympärillä koska se nostaa heidän kannatustaan.
Sääli tietenkin, että osaoptimointiin tähtäävä politiikka näin palkitaan, mutta tältä tilanne nyt vain näyttää.