But society has now fairly got the better of individuality; and the danger which threatens human nature is not the excess, but the deficiency, of personal impulses and preferences. — John Stuart Mill

Olin itse viime kesänä reilailemasssa Euroopassa samaan aikaan kun Tampereella oli joku ilmeisen suuri puistojuopottelukohu ja siihen liittyvä Facebook-tapahtuma. Ehkä siksi asian unohdinkin, mutta kaikki eivät niin näemmä niin ole tehneet. Tampereen kaupunginvaltuusto nimittäin päätti eilen äänin 52-9 palauttaa valmisteluun Aila Dundar-Järvisen (sd.) aloitteen julkijuopottelun ja häiriökäyttäytymisen vähentämiseksi. Vihreistä mukana äänesti seitsemän valtuutettua, mikä on erikoisen paljon. Keskusteluun kummemmin menemättä lainaan vain pöytäkirjan palautusehdotusta:

Esitän, että aloitteeni palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että Tampereen kaupunki ryhtyy toimenpiteisiin julkijuopottelun ja häiritsevän käyttäytymisen hillitsemiseksi Tampereen keskusta-alueella etsimällä kumppaneita kolmannen sektorin ja seurakunnan puolelta ja että Tampereen kaupunki käyttää yleisillä paikoilla vartijoita esim. Helsingin ja Oulun mallin mukaisesti.

Virkamiehen esitys siitä, että toimenpiteisiin ei ryhdyttäisi, on muuten aika ansiokas sisältäen helmen jos toisenkin. Lainaan päätösehdotuksen taustoitusta:

Valtuuston mahdollisuus hyväksyä järjestyssääntöjä kumottiin siitä syystä, että oikeusvaltiossa yksilön asema ja erityisesti velvollisuudet on määriteltävä lain tasoisin säännöksin erityisesti silloin, kun velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä voidaan rangaista. Lisäksi järjestyssäännöissä oli monia määräyksiä, joissa säänneltiin perusoikeuksien käyttöä.

Järjestyslain 4 §:n mukaan päihdyttävän aineen nauttiminen on kiellettyä yleisellä paikalla taajamassa. Tämä ei kuitenkaan koske alkoholin nauttimista puistossa tai muulla siihen verrattavalla yleisellä paikalla siten, että nauttiminen sekä siihen liittyvä oleskelu ja käyttäytyminen ei estä tai kohtuuttomasti vaikeuta muiden oikeutta käyttää paikkaa varsinaiseen tarkoitukseensa.

Järjestyslain 22 §:n mukaan poliisilaitos voi tietyin edellytyksin hakemuksesta antaa luvan asettaa järjestyksenvalvojia tiettyihin paikkoihin. Puistot ja katualueet eivät kuitenkaan ole tällaisia alueita.”

On hauska nähdä, mitä ihmettä niillä vartijoilla sitten tehdään. Ilmeisesti päivystetään suljetuilla festivaaleilla tai jotain. Koen aina raskaaksi kaikki toimenpiteet, jotka tehdään näennäisesti yleisen hyvän puolesta, mutta piilotellen joitakin kansanryhmiä vastaan. Tampereen kaduilla kun nyt on kesäisin juoppoja ja juovia nuoria, ja se ei nyt vain sovi siihen käsitykseen kaupungista, jota aktiivisimmin äänestävä kansanosa suosii. Juominen tulee tehdä terassilla (jos siihen on varaa) ja humaltuminen vasta kotona (jossa kukaan ei näe). Kaupungin tulee olla puhdas ja siisti silloin kun väki pakkautuu toimistoista lounastamaan tai lauantai-illaksi nukkumalähiöstä Keskustorin kaljatelttaan.

Tästä pääsemmekin John Stuartilta ottamaani lainaukseen. Jokainen päätös, jolla keskiluokka suojelee omaa ajatusrakennelmaansa tahrattoman kaupungin aidatuista huvialueista (puistoja ja katuja kun veronmaksajien maksamilla vartijoilla ei voi suojella), köyhdyttää sitä mahdollisuutta, että ihmiset voivat toimia muutenkin kuin enemmistön sanelemien normien mukaan. On toki irvokasta, että kaljoittelu näyttäytyy jonkinlaisena toimintavapauden esimerkkinä, mutta kun otetaan huomioon kuinka paljon yhteiskunnallista holhoamista päihteisiin liittyy*, on jotenkin huojentavaa nähdä silloin tällöin juopunut kadulla, kun pehmeiden arvojen kova koneisto ei ole saanut kaikkia kiinni.**

*) Ja älkää ymmärtäkö nyt väärin, kannatan kyllä sosiaalista ohjailua jonkun verrankin: esimerkiksi alkoholi- ja tupakkaverot ohjaavat ihmisiä aika raskaasti, mutta kuitenkin niin, että lopullinen harkinta jää ihmiselle itselleen. Verot eivät ota ihmistä remeleistä kiinni, jolloin niiden ja väkivaltakoneiston välillä on muukin kuin aste-ero.

**) Ja niin: olin kesällä syömässä Gopalissa, ja muuan juoppo tuli kauhaisemaan ituja suoraan tarjoiluvaunusta. Kaikkia harmitti – mutta ilman ravintolassa päivystävää vartijaa, portsaria tai riittävää henkilökuntaa ei avoimessa yhteiskunnassa voi muuta tehdä. Vaimoni oletettavasti maksaa nuo tihutyöt lounaissaan, ja hyvä niin.