Hyvinvointivaltio on helppo uhri syytöksille: kun järjestelmän ominaispiirteenä on ulottua kaikkialle ja kaikkiin, voi kritiikin itseä ärsyttäviä ihmisryhmiä ja yhteiskunnallisia ilmiöitä verhota kriittisiksi havainnoiksi hyvinvointivaltiosta.
 |
| Reilu kilpailu on se Suomen juttu |
HS:n tämän aamun artikkeli ”Naisjohtajat moittivat hyvinvointivaltiota”, oli tässä mielessä aika lajityypillinen tapaus. Samalla kannattaa huomata, että kritiikki menee usein aika pahasti metsään. Women Corporate Directors (WDC) -verkoston perustaja Anne Brunila jakaa kritiikkinsä oikeastaan kahteen haaraan:
1) Hyvinvointivaltio on paisumassa kohtuuttoman suureksi, verotulot ei riitä jos hyvinvointivaltio jatkaa kasvuaan.
2) Hyvinvointivaltio aiheuttaa moraalisia ongelmia, eikä kannusta riittävästi kouluttautumaan ja yrittämään:
Vastuu on ulkoistettu yhteiskunnalle. Ajatellaan, että julkinen valta huolehtii ongelmista eikä meidän tarvitse.
Ensimmäinen pointtihan on ihan relevantti. Väestö vanhenee, terveydenhuollon kustannukset kasvavat ja työssäkäyvien osuus vähenee. En kuitenkaan osaa pistää hyvinvointivaltion syyksi haluttomuutta nostaa eläkeikää ja viepä verotuloja paitsi julkinen sektori, myös Kela-korvauksia hamuavat yksityislääkärit. Mutta ongelma on olemassa.
Yhteiskunnallisen vastuun osalta Brunila kehottaa katsomaan mallia esimerkiksi Iso-Britannian Big Society-kokeilusta. No, on todettava, että samalla Britannian taloudenhoidosta on tullut varoittava esimerkki, ei siellä vastuuta todellakaan ulkoisteta hyysäysyhteiskunnalle. Hyvä esimerkki on työttömyyskorvauskäsittelyn ulkoistaminen yksityisille yrityksille, jonka pohjalta mm. aivovaurioinen jalka-amputoitu työttömyyskorvauksien Mark Evans julistettiin työkykykyiseksi.
Jos tämä ei kerran mniulle kelpaa, niin mikäs sitten? Itse asiassa Brunilan ihmettelemä vastuun ulkoistaminen yhteiskunnalle on se asia, joka meidän hyvinvointivaltiossamme on lopulta hyvin. Kun yhteiskunta kantaa vastuuta, voi talous uudistua, ihmiset kouluttautua ja yritykset yrittää.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (mainio laitos muuten, Brunilankin kannattaa tutustua!) raportti (pdf) kuvailee asian näin (s. 14):
We believe that the basis of the model is a combination of collective risk sharing and openness to globalization. There is a mutually supportive interaction between these two elements: collective risk sharing helps make globalization acceptable to citizens, by facilitating adjustments that allow the economy to benefit from changing markets and to raise productivity and incomes. While having large public sectors, the Nordics are also embracing the market economy and actions to foster competition. Underpinning this virtuous interaction of security and flexibility is the widespread feeling of trust – among citizens and in public institutions – and a sense of fairness related to the egalitarian ambitions of the welfare state (education, social policy).
Suomen kaltaisella maalla ei ole muita mahdollisuuksia kuin avata markkinansa maailmalle – jossa muutoksia tapahtuu yhä nopeammin. Jos yksilöiden tai yksittäisten yritysten täytyy kantaa itse kaikki vastuu suhdanteiden ja markkinoiden muutoksista, on ihan puhtaalla onnella yhä suurempi osuus ihmisten elämässä. Hyvinvointivaltion kantama yhteisvastuu onkin vakuutus siitä, että elämä voi olla onnellista vaikka kävisikin hieman huonompi tuuri.