Kaupunkiseudun yhteistyö on kivaa, mutta se ei riitä

Aamulehden eilisessä paneelissa oli kysytty monen muun asian ohella Suur-Tampereesta. Nettiin päätyneistä kommenteista päätellen lähinnä Sanna Marin (sd.) oli puolustanut liitoksia, muiden keskittyessä puhumaan seudullisen yhteistyön ja päätöksenteon lisäämisestä. Olli-Poika Parviainen oli ilmeisesti nostanut verokilpailunkin esiin.

Seudullista yhteistyötä toki tarvitaan, mutta se ei riitä. Olen kirjoittanut asiasta jo aiemminkin, mutta yhtä asiaa haluan painottaa: jos kilpailua kaupunkiseudun veronmaksajista ei vähennetä, ei vähene myöskään kaavoituksen tai palveluiden osaoptimointi.

Tämä lähtee jo ihan siitä, että Soininvaaran pääkaupunkiseudusta esittämät huomiot pätevät Tampereen alueellakin. Tampereelle muuttavat ja kehyskuntiin muuttavat ovat eri porukkaa: Tampereella nettomuutto on positiivista 17 000 euron tuloihin asti, ja kehyskunnissa 17 000 eurosta lähtien. Täysin tulottomia lapsiahan muuttaa tietenkin kehyskuntiin ja Tampereelle molempiin, mutta esimerkiksi koululaisistahan maksetaan valtionosuuksia.

Tampereelle muuttavat ihmiset tuloluokittain v. 2009. Huomaa kuinka nettomuuttoa kuvaava vihreä palkki muuttuu negatiiviseksi 17 000 euron vuositulojen kohdalla.

Tampereen ympäryskuntiin muuttavat ihmiset. Nettomuutto kääntyy positiiviseksi yli 17 000 euron vuosituloilla – kas kummaa.

Kehityksen ytimessä on se, että kehyskuntiin muutetaan hyvistä syistä (kuten perustamaan perhettä) ja Tampereelle muutetaan taas kaikenlaisista syistä: perinteisten työn ja tai puolison perässä saapumisen lisäksi silloin kun iskee köyhyys, työttömyys tai muu osattomuus. Isoissa kunnissa kuitenkin sosiaalipalvelut, joukkoliikenne ja sosiaalinen asuntotuotanto on pakko hoitaa tavalla tai toisella – ja tätä optimointia kehyskunnat käyttävät osaltaan hyväkseen.

Itseäni ei haittaa, että Tampere hoitaa seutukunnan osattomien asioita – se on ihan kelpo tehtävä. Se ei voi kuitenkaan toimia, jos tamperelaiset veronmaksajat rahoittavat koko toiminnan.

Sekään ei muuten ole mikään ratkaisu, että Tampere pyrkii kilpailemaan veronmaksajista kaavoittamalla täsmälleen samanlaisia alueita kuin kehyskunnat. Jos kaupunkiseudulla ei synny kaupunkia vaan pelkkää pientalomattoa, ei meillä säily osaajat tai tulevaisuuden työpaikat.

Kaupunkiseutu ja demokratia

Kaupunkiseudun demokratia vaatii oman blogauksensa, sillä tulontasaus on vain syy siihen, miksi kaupunkiseutua pitäisi vetää yhteen: toteuttaminen on kokonaan eri asia.

Jatkan aiheesta myöhemmin, mutta on ilmeistä, että pelkkä teknokratia ei kaupunkiseudun kehitystä edistä. Ei ole mikään ihme, että esimerkiksi pirkkalalaiset pelkäävät vaikka lukionsa puolesta, kun kaikkialla esimerkkinä keskitetystä päätöksenteosta käytetään kouluverkkoa. Olen aika varma, että verokilpailun lopettaminen auttaisi kaupunkiseutua silloinkin, vaikka joitakin palveluita pidettäisiin vähän lähempänäkin.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Uncategorized.

Keskustelu

  1. Tampereen oma lukioverkkopäätös ei ainakaan erityisemmin lisännyt luottamusta siihen, että Tampere säilyttäisi juuri mitään palveluita lähikunnissa vain pakolla aikaansaatavan liitoksen jälkeen. Tätä en totea mitenkään erityisesti poliittisena mielipiteenä, vaan lähinnä faktana.

    Tuon hyvätuloisten ja huonotuloisten erilaisen muuttosuunnan näen kyllä jonkinlaisena ongelmana, ja jotain ratkaisuja siihen on todella etsittävä. Myönnän tosin itsekin, ettei minulla niitä ole, mutta tuo seudun MAL-sopimus, joka periaatteessa sitouttaa vuokra-asuntojenkin rakentamiseen, on ainakin hyvä askel oikeaan suuntaan.

    Pirkkalassahan muuten lähes kaikki haja-asutusalueet ovat olleet rakennuskiellossa jo jokusen vuoden, ja aivan viimeaikainen rakentaminen on ollut aika kerrostalo- ja rivitalopainotteista. Sen sijaan esimerkiksi Ylöjärvellä asutuksen hajautuminen on yhä ollut varsin kaoottista.

    • Riku: mietin kyllä sitäkin, että kumpi tässä on olennaisempaa: rahat vai asukkaat. Toki segregaation estämisen takia on hyvä, että Pirkkala tekee vuokra-asuntoja, mutta en pidä erityisen pahana sitäkään että kunnat vähän erikoistuvat tiettyihin palveluihin ja vaikka asumismuotoihin.

      Mulle tärkeämpää onkin ehkä rahat kuin asukkaat. Jonkinlainen kevytkin aluekuntamalli, joka tasaisi verotuloja kaupunkiseudulla, voisi olla aika toimiva. Eri asia toki sitten on, onko jo tuo sitten liiallista itsenäisyydenmenetystä, kun kunnan rahoista päättämisen liikkumavaraa viedään pois. Tietenkin sairaanhoitopiirit ja vastaavat tekevät sitä jo nykyään.

  2. On jotenkin paradoksaalista, että kunnat, joissa veroprosentti on pienin (Tampere ja Pirkkala) panostetaan köyhiin esim. juuri vuokra-asumisen muodossa. Tosin, kun tarkemmin miettii niin ei mikään ihme, sillä Ylöjärven haja-asutus tulee todella kalliiksi ”puutarhakaupungille”, vaikka asukkaat olisivat ylempiä keskituloisia.

    T: Kestisen Sakari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *