Olen jo pidempään miettinyt, että pitäisi kirjoittaa pidempi kokonaisuus aluepolitiikasta. Sehän herättää jo sanana pahat fiilikset: politiikkaa vain sen pohjalta, että joku alue (Satakunta, Lappi, muistojen Karjala) sattuu sijaitsemaan valtakunnan rajojen sisäpuolella ja yksin se oikeuttaa toimenpiteisiin joita on aika vaikea ainakaan panosten ja tuotosten suhteella perusteella.
Aion lähteä liikkeelle seuraavista hypoteeseistä:
– Aluepolitiikka on tärkeä, ellei tärkein, osa poliittista keskustelua: on helpompi perustella asioita vaalipiirin äänestäjille maakunnan edun puolustajana kuin kokonaisedun näkökulmasta.
– Aluepolitiikka hukkaa kotitalouksien taloudellisia investointeja: tätä olen tutkinut tähän mennessä eniten. Ovatko edelliset polvet saaneet hiellä ja vaivalla pystyyn omakotitalon vaikkapa kymeenlaaksolaisella paperitehdaspaikkakunnalla? Olisi kannattanut uurastaa muualla.
– Aluepolitiikka pakottaa resurssien tehottomaan jakamiseen: ks. Keuruun pioneerirykmentti ja Itä-Suomen yliopiston kirjallisuudenopetus
– Aluepolitiikka johtaa ympäristövahinkoihin: ks. Suomen hiilijalanjälki verrattuna muuhun jälkiteolliseen Eurooppaan.
– Onko muuta? Kerään mielelläni uusia näkökulmia etenkin projektin näin aikaisessa vaiheessa.
Samalla kannattaa muistaa, että aluepolitiikka ei ole kaiken pahan alku ja juuri, vaan ihan rajallinen ja mitattavissa oleva yhteiskunnallisen toiminnan osa-alue. Sillä ei voi selittää kaikkea, ja tyhmyyksiä voidaan tehdä myös muuten. Sellaista kunnollista kokonaisesitystä asiasta ei vain ole, ja aika vähän olen tutkimustakin asiasta löytänyt*. Vinkkejä otetaan kiitollisuudella vastaan.
*) Vastapainolta ilmeisesti on tullut jonkinlainen kokonaisesitys asian suomalaisesta puolesta, mutta ajankohtaiset julkaisut tuntuvat olevan harvassa.